Mutafest

Doniin, meitsin osalta festarikesä oli ja meni. Jäljellä siis kesä :)

Vantaan Hakunilassa järjestetty Myötätuulirock täräytettiin läpi aluksi aurinkoisessa sitten sateisessa ja sitten taas aurinkoisissa merkeissä.

Homma lähti käyntiin perinteisesti. Lavatoimittajan roolissa ollut "Botne" oli pystyttänyt jälleen lavan, eikä asiat olleet ihan niin kuin olisi pitänyt. Dekin ja katon etureunat oli samalla viivalla, mikä tarkoitti sitä että Artolla oli pikkaisen pohtimista mihin etuvalot asentaisi ja sateen sattuessa lavalle ropisee suoraan sisään kun mitään lippaa ei ole jarruna. Siinä saattaa vaikka laiteet hajota. PA:lle tilatut moottorit nököttivät hieman surullisen näköisinä lavalla. FOH teltasta puuttui lattia ja sivuseinät.
Loppupäivä meni sitten puuhastellessa muita kamoja pelikuntoon. Noise Housen vanhat kunnon RPS subbaset kaipasi pientä viritystuokiota, joten mittalaitteet kasaan ja mikki refleksiputkeen. Muutaman tuokion kuluttua alkoi komeron vire näyttää ihan tolkulliselta ja yllätyin kun huomasin, että purkki menee melko mukisematta 40:n hertziin. 10 tötteröä lavan alla antoi PA:lle ihan mukavan lisän kaikkien kaipaamaan alakerran toistoon.

Lauantai aamuna kuudelta Kemppainen tuli herättelemään mua Volvon takakontista, jonne olin rakentanut pedin Moltonista, retkipatjasta ja makuupussista. Ei hotsittanut kuluttaa tuntia autolla ajelemiseen kun senkin ajan pystyi nukkumaan. PA: puolikas kuorkista pihalle ja roikkumaan. Pikainen tunnin mittaus-sessio ja ensimmäinen bändi alkoikin ilmestyä chekkiin. iRonica orkesterilla ei ollut omaa teknikkolaumaa mukanaan, joten pääsin korkkaamaan PA:n tuoreeltaan ja heti jäi sterkoista hyvä fiilis. Festarit saatiin käynttiin ja loppupäivä menikin kalustoa ja tikkareita tarjoillessa.
MTR:n historian ensimmäinen ulkomaanelävä, länsinaapurin Hardcore Superstar oli todella positiivinen ylläri. Bändi toimi, lavasoundi toimi ja niiden miksaaja toimi. Siinä paketissa kaikki oli yksinkertaisesti kohdillan. A ja kolome plussaa!

HC Superstarien miksaaja imee tikkariaan

Sunnuntaina pääsin vielä miksaamaan norjalaisen Malice in Wonderland orkan, mikä oli myös ihan mukava yllätys, koska olin 100 varma, että ryhmällä olisi edes oma keula-ukko mukana, mutta väärin veikkasin.
Illan ja festarin päätti Rainbow meininkeihin Graham Bonnet ja Joe Lynn Turner.
Yöllä vielä kamat kasaan, nyytti autoon ja hieman Jallua monitoritonttia hienosti luotsanneen Häivälän Villen kanssa. Taas Volvoon nukkumaan ja aamulla kotiin sairastuneita lapsia kaitsimaan. Oikeastaan Elmeri hoiti sitten himassa kaiken. Meitsi putos suoraan takasin sänkyyn ja nukuin pitkälle iltapäivään kunnes piti lähteä Bon Jovia katsomaan Noise Houselta saadulla lahjalipulla (Kiitos Kemu!)
Melko yllätyksenä Amerikan starba oli saapunut stadikalle vanhan konventionaalisen PA:n kanssa. Soundia oli kuulemma haukuttu Helsingin Sanomia myöten, mutta kuten Tertun kanssa keikan aikana todettiin, niin miksaaja oli koko konsertoinnin ajan täysin kartalla, eikä volumetaso käynyt lähelläkään kipu tai vitutus kynnystä. Hyvä plus suoritus kaikenkaikkiaan, line arrayn kanssa olis Stadion soundannut toiselta.

Joku lasketteli hieman yli sallitun MTR:ssä.
98dB(A) meni rikki -7:n tienoilla.