torstai 30. lokakuuta 2008

Parin tunnin pikku homma: Asenna Amek.

Huh, melkoista säätöä sitten viime kirjoittelun.

Viimeinen kaksi viikkoa on kulunut studiotekniikan parissa. Matias, Terttu, Kalle, Perttu ja mä laitoimme firman pystyyn.
5 by 5 Oy aloitti toimintansa 2.10 ja ensitöikseen osti Minor Musicin studioliiketoiminnan Helsingin Pitäjänmäellä. Sitten mopo karkasikin suon puolelle akseleitaan myöten. Soundtracksin vanha sotaratsu Amek G2520 löysi paikkansa meidän tarkkaamosta ja sen asentaminen ei sitten ollut ihan niin helppo ja nopea homma kuin kuviteltiin.
Homma lähti käyntiin virtalähteiden tarkastamisella ja yhdestä löytyikin heti kiinni palanut tuuletin. Flekti vaihtoon ja mittari kiinni töpseleihin. Toisen PSU:n 10V railista puski 21 volttia! Tyristori minkä pitäisi polttaa sulake ylijännitteen sattuessa oli palanut, ja päästi täyden höyryn eteenpäin. Takaisin Partcoon ja osa vaihtoon. Railit alkoi näyttää tolkullisia jännitteitä, joten töpseleitä pöytään kiinni ja jännitteiden trimmausta. +17,5V ei tahtonut asettua millään kohdilleen, joten lisää tutkailua ja yksi kärähtänyt tantaalikonkka uusiksi. Vihdoinkin powerit kunnossa.
Samaan aikaan Matias suunnitteli patchin. Taas mopo lähti hyppysistä. 10 kappaletta Neutrikin Bantam rimoja tarkoittaa 960 töpselin paikkaa! Ja koko hoito kytketään Edacin multiliittimillä. Tikattiin Matiaksen kanssa 12:en multsariin piuhat kiinni. Hommaan vierähti pari päivää ja koria. Terttu ja Kalle ilmestyivät tikkaamaan XLR ja plugi liittimiä toiseen päätyyn. Meitsi alkoi kalibroimaan tiskiä, mikä olikin syytä tehdä. Vasemman ja oikean master kanavien ulostulo ero oli sinä 4dBu ja väylä ulostulot heilui missä sattui. Meisselillä ja tiskin VU mittarilla väylät oli melko helppo trimmata kohdilleen. Sitten vielä mikkipatchin juottaminen. Studion kaapelivedoista johtuen, päätimme juottaa piuhat suoraan Bantam rimaan, joten kolvi tiskin viereen ja kuumenemaan. Muutama iloinen tunti siinäkin vierähti, mutta lopputulos on siisti ja ennenkaikkea toimiva.

Soundtracksin aikoina tiskin lähimaastossa vedettiin spaddua miehissä, mikä on kolmella sanalla sanottuna ihan vitun tyhmää. Pulpetti oli kauttaaltaan tervan ja muiden pienhiukkasten peitossa. Parivaljakko Terru ja Perttu puunasivat kanava kerrallaan pulpetin tiskirätillä ja fairy vedellä. Alkoi nappuloista numerot näkymään ja sormetkin pysyy puhtaana kun pöytää käyttää.

Viime päivät on kulunut pikkuvikoja korjaillessa. Joitain potikoita on joutunut rassaamaan PRF:llä, patchin merkkailua jne. Bantam kaapelit saivat ultraäänipesurikylvyn ja alkoi kummasti toimimaan. Joitain kortteja on tullut tarkasteltua ja muutamia elkoja vaihdettua. Kyllä tuosta vielä pöytä syntyy. Kiitos Mika!


Faijasta vielä nopeasti:
Isukki siis oli Töölössä hoidettavana vielä pitkään onnettomuuden jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten tapahtui siirto Hyvinkään aluesairaalaan, missä faija kerkesi olemaan oikeen kolme päivää kunnes pääsi Suomen johtavaaan kuntoutuslaitokseen Synpasiaan, Tullinpuomin ja Auroran sairaalan välimaaston. Vaikka kuntoutus on vasta alkumetreillä on kehitystä tapahtunut ihan selkeästi ja uskon, että isukki pääse vielä tolpilleen. Aikaa tosin kuluu., mutta kyseessä on sitkeä ukko.