maanantai 30. kesäkuuta 2008

Hyvää iltaa.

Alotin äänitarkkailijan tontilla valtionkonttorissa eli YLE:ssä, uutishuoneella. Työmaahan kuuluu Studiot 5 (FST uutiset, alueuutiset) 24 (valtakunnan uutiset, urheiluruutu, Päivän Kasvi) ja 25 (Lotto ja viking lotto, aamutv) eli suomen suosituimmat ohjelmat!

Nyt oon ollut viikon koulutuksessa ja ajellut lähetyksiä vanhempien kollegoiden valvovien silmien alla. Ikinä, siis koskaan ikinä ei oo yhdenkään keikan alku jännittänyt niin paljoa kuin ensimmäinen lähetys. YLE tuottaa ohjelmat suorana, eli jos ja kun kanava ei ole auki niin meni jo. Ei toi mitään mahdotonta hommaa ole. Muutaman lähetyksen jälkeen alkaa muistamaan miten eri ohjelmat kulkee. Toinen juttu on vielä kun tehdään suoria reportteja suomesta tai maailmalta. Ja aika-ajoin on todella kiire. Muuten onkin tosi lungia ja suurin osa työpäivästä on käkkimistä. Firmalla on tosin mukavat ajanvietto fasiliteetit, joten tuostakaan tuskin ongelmaa saa aikaiseksi.

Synttäritkin oli ja meni. 32 tuli täyteen, olo on ennemmin reilun nelikymppisen luokkaa. Synttäri vapaapäivänä täräytettiin perheen kanssa Luonnontieteelliseen museoon. Aivan mahtava mesta! Ne on remontoinut taloa ja näyttelyä viimeisen 5 vuotta ja lopputulos on todella käymisen arvoinen. Koko näyttely on tehty muksuja silmällä pitäen, eli sielä on kaikenlaisia kiviä ja karvoja, joita saa räplätä. Pysyy sormet kurissa sitten kun ei tartte koskea esineisiin. Esillä olevat jutut on laitettu muksujen tasolle, eli kankkusta kärsivän isukin ei tartte nostella jälkikasvua puoleentoista metriin ihan koko aikaa.

"Luut kertovat" osio oli jokseenkin mykistävä. Suosittelen. Eikä sen hirmuliskon kalkkijäänteetkään ihan jokapäivästä kauraa ole.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Mutafest

Doniin, meitsin osalta festarikesä oli ja meni. Jäljellä siis kesä :)

Vantaan Hakunilassa järjestetty Myötätuulirock täräytettiin läpi aluksi aurinkoisessa sitten sateisessa ja sitten taas aurinkoisissa merkeissä.

Homma lähti käyntiin perinteisesti. Lavatoimittajan roolissa ollut "Botne" oli pystyttänyt jälleen lavan, eikä asiat olleet ihan niin kuin olisi pitänyt. Dekin ja katon etureunat oli samalla viivalla, mikä tarkoitti sitä että Artolla oli pikkaisen pohtimista mihin etuvalot asentaisi ja sateen sattuessa lavalle ropisee suoraan sisään kun mitään lippaa ei ole jarruna. Siinä saattaa vaikka laiteet hajota. PA:lle tilatut moottorit nököttivät hieman surullisen näköisinä lavalla. FOH teltasta puuttui lattia ja sivuseinät.
Loppupäivä meni sitten puuhastellessa muita kamoja pelikuntoon. Noise Housen vanhat kunnon RPS subbaset kaipasi pientä viritystuokiota, joten mittalaitteet kasaan ja mikki refleksiputkeen. Muutaman tuokion kuluttua alkoi komeron vire näyttää ihan tolkulliselta ja yllätyin kun huomasin, että purkki menee melko mukisematta 40:n hertziin. 10 tötteröä lavan alla antoi PA:lle ihan mukavan lisän kaikkien kaipaamaan alakerran toistoon.

Lauantai aamuna kuudelta Kemppainen tuli herättelemään mua Volvon takakontista, jonne olin rakentanut pedin Moltonista, retkipatjasta ja makuupussista. Ei hotsittanut kuluttaa tuntia autolla ajelemiseen kun senkin ajan pystyi nukkumaan. PA: puolikas kuorkista pihalle ja roikkumaan. Pikainen tunnin mittaus-sessio ja ensimmäinen bändi alkoikin ilmestyä chekkiin. iRonica orkesterilla ei ollut omaa teknikkolaumaa mukanaan, joten pääsin korkkaamaan PA:n tuoreeltaan ja heti jäi sterkoista hyvä fiilis. Festarit saatiin käynttiin ja loppupäivä menikin kalustoa ja tikkareita tarjoillessa.
MTR:n historian ensimmäinen ulkomaanelävä, länsinaapurin Hardcore Superstar oli todella positiivinen ylläri. Bändi toimi, lavasoundi toimi ja niiden miksaaja toimi. Siinä paketissa kaikki oli yksinkertaisesti kohdillan. A ja kolome plussaa!

HC Superstarien miksaaja imee tikkariaan

Sunnuntaina pääsin vielä miksaamaan norjalaisen Malice in Wonderland orkan, mikä oli myös ihan mukava yllätys, koska olin 100 varma, että ryhmällä olisi edes oma keula-ukko mukana, mutta väärin veikkasin.
Illan ja festarin päätti Rainbow meininkeihin Graham Bonnet ja Joe Lynn Turner.
Yöllä vielä kamat kasaan, nyytti autoon ja hieman Jallua monitoritonttia hienosti luotsanneen Häivälän Villen kanssa. Taas Volvoon nukkumaan ja aamulla kotiin sairastuneita lapsia kaitsimaan. Oikeastaan Elmeri hoiti sitten himassa kaiken. Meitsi putos suoraan takasin sänkyyn ja nukuin pitkälle iltapäivään kunnes piti lähteä Bon Jovia katsomaan Noise Houselta saadulla lahjalipulla (Kiitos Kemu!)
Melko yllätyksenä Amerikan starba oli saapunut stadikalle vanhan konventionaalisen PA:n kanssa. Soundia oli kuulemma haukuttu Helsingin Sanomia myöten, mutta kuten Tertun kanssa keikan aikana todettiin, niin miksaaja oli koko konsertoinnin ajan täysin kartalla, eikä volumetaso käynyt lähelläkään kipu tai vitutus kynnystä. Hyvä plus suoritus kaikenkaikkiaan, line arrayn kanssa olis Stadion soundannut toiselta.

Joku lasketteli hieman yli sallitun MTR:ssä.
98dB(A) meni rikki -7:n tienoilla.