Nyt oon ollut viikon koulutuksessa ja ajellut lähetyksiä vanhempien kollegoiden valvovien silmien alla. Ikinä, siis koskaan ikinä ei oo yhdenkään keikan alku jännittänyt niin paljoa kuin ensimmäinen lähetys. YLE tuottaa ohjelmat suorana, eli jos ja kun kanava ei ole auki niin meni jo. Ei toi mitään mahdotonta hommaa ole. Muutaman lähetyksen jälkeen alkaa muistamaan miten eri ohjelmat kulkee. Toinen juttu on vielä kun tehdään suoria reportteja suomesta tai maailmalta. Ja aika-ajoin on todella kiire. Muuten onkin tosi lungia ja suurin osa työpäivästä on käkkimistä. Firmalla on tosin mukavat ajanvietto fasiliteetit, joten tuostakaan tuskin ongelmaa saa aikaiseksi.
Synttäritkin oli ja meni. 32 tuli täyteen, olo on ennemmin reilun nelikymppisen luokkaa. Synttäri vapaapäivänä täräytettiin perheen kanssa Luonnontieteelliseen museoon. Aivan mahtava mesta! Ne on remontoinut taloa ja näyttelyä viimeisen
5 vuotta ja lopputulos on todella käymisen arvoinen. Koko näyttely on tehty muksuja silmällä pitäen, eli sielä on kaikenlaisia kiviä ja karvoja, joita saa räplätä. Pysyy sormet kurissa sitten kun ei tartte koskea esineisiin. Esillä olevat jutut on laitettu muksujen tasolle, eli kankkusta kärsivän isukin ei tartte nostella jälkikasvua puoleentoista metriin ihan koko aikaa."Luut kertovat" osio oli jokseenkin mykistävä. Suosittelen. Eikä sen hirmuliskon kalkkijäänteetkään ihan jokapäivästä kauraa ole.
Tekstit
