maanantai 9. marraskuuta 2009

Tiukka viikonloppu

Olihan viikonloppu.
Reissumatka tärähti käyntiin tyttöjen kanssa ja bussin keula suunnattiin Haminan Seurahuoneelle. Kamat saatiin sisään parin apukantajan voimin ja paikan järjettömän pieni lava asettui yllättävän kivuttomasti kasaan. Tsekkikset pois alta, Rossoon syömään ja takahuoneeseen odottamaan illan keikkaa, jolle ei näyttänyt tulevan ketään. 20 min ennen puoltayötä kiipesin lavalle virittämään kitarat ja bassot ja tupaan olikin heilahtnut vallan mukavasti dempparia. Mukava homma. Se, ettei bassonuppi suostunut päästämään ääntä läpi ei ollut. Ampegista virrat veks, takas päälle ja kone tuntui toimivan. Haksun kanssa tehtiin varmistusliike ja bassosignaali napattiin SansAmpista eikä nupin DI-outista kuten normisti, jottei kaikki bassoäänet häivy jos nuppi kuolee kesken keikan. Show käyntiin ja meno oli erittäin hyvä, kunnes Jonsun ääni otti luvattoman loman. Laulajasta ei lähtenyt enää pihaustakaan. Muutaman minuutin neuvottelun päätteeksi tytöt vetivät urhoollisesti vielä yhden biisin ilmiselvästi hämmentyneelle ja pettyneelle yleisölle. Harmitti. Kamat kasaan ja bussiin. Treenikämpän ja pa-vuokraajan kautta kuljettuamme auto saapui Kisiksen parkkiin 06.30.

06.45 parkkeerasin itseni YLE:n parkkihalliin ja aloitin seuraavan työsuorituksen uutisten, Lauantain aamu-tv:n ja Ykkösaamu ohjelmien parissa. Näistä viimeksi mainittuun saapui toimittaja Jari Korkin vieraaksi ministerismies Stefan Wallin. Mies on koonnut Pahkasika - Huiputusta suoraan huipulta kokoelman ja noteraa Pahkasian perustajistoon kuuluvan Markku Paretskoin erittäin korkealle. Herralle otettiin puhelu, mutta joku näppärä kaveri oli käynyt ruuvamassa studiossa sijaitsevan ns. ohikuuntelukaiuttimen volat nolliin, joten puhelua ei studiossa kuultu, ainoastaan toimittajan korvanapissa. Voi arvata millainen hässäkkä asiasta syntyi. Lähetyksen jälkeen oli ohjaaja ja toimittaja kilvan kurkussa kiinni. Kolleegoiden kanssa tutkittiin vielä asiaa, mutta suora lähetys meni jo. Pahoitteluni Stefulle.

Lähdin Pasilasta melko kärttyisenä takaisin Kisikselle seuraavan bussin noutoon. Kärttyisyys alkoi lähennellä raivoa kun huomasin, että parkkiksella oli noin 300 henkilöautoa bussiparkissa. Dösän keulasta oli nelisen metriä tilaa henkilöautojen persiisiin ja kummallakin kyljellä muita busseja. Ei taitu bussi pois ei. Voi perse, että sylettää kun ihmiset ei osaa katsoa tekemisiään sentin vertaa. Joku tapahtuma Kisahallilla oli käynnissä, mutta ilmeisen lopussa, koska lapsiperhettä alkoi puskemaan parkkialueelle ja autoja häipymään. Vihdoin tuli tilaa sen verran, että The Virtanen Band teippeihin verhottu Volvo pääsi kääntymään ja siirtymään Nosturille, jossa Petra orkestereineen hyppäsi kyytiin. Kal lähti tuuramaan etupäähän Korkalaista joka oli jossain Don Johnsoneitten kanssa. Tässä kohtaa olin takonut töitä ja matkustusta yhtäkyytiä liki vuorokauden joten rattiin ei ollut juuri enää asiaa. Koska Kal ei omista ajo-oikeuteen tarvittavaa muovinkappaletta ajoin bussin Keimolaan, josta basisti loikkasi ruoriin. Jape on tunnetusti hyvä rauhallinen kuski sekä tykkää ajaa, joten kömmin rauhallisin mielin silkkilakanoiden väliin tutimaan. Unet keskeytyi kun tultiin kyselemään naftakorttia. Unet loppui kun ilmoitettiin, että naftaa oli vahingossa tankattu öljysäiliöön. D-pisteen yhteydessä oli Paussi-Paikka niminen kahvila, jonne kömysin silmät sirrissä hakemaan kahvia ja kyselemään missä olen. Hämeenkyrössä, kertoi rauhallinen jo lähes kaiken nähnyt myyjä. Tunnin puhelinsäädön jälkeen oli selvää, ettei matka enää bussilla jatku ja Luukkosen Junnu on tuomassa meille Tampereelta pakun sekä Vuoden Keikkamyyjä hoitanut bändille toisen kulkupelin, joka saapuu kolmea varttia myöhemmin. Kerkesin vetämään mainion erittäin rekkamies henkisen sipuli-pekoni toastin ennenkuin Junnu saapui Ivecon kanssa. Heitimme kamat pikavauhtia pakuun jolla minä, Kal sekä Jape ammuimme kaasu pohjassa kohti Jurvaa. Kamat lensi Tarina Tuvassa paikoileen ja juuri kun loput pop-naamioista asteli sisään olimme tsekkikelpoisia. Kahden biisin pikatarkistus ja kello olikin jo vartin vaille 11. Ekaa kertaa ikinä kukaan ei nitissyt 00.30 aloitusajasta. Kerkesin siis mainioisti saunaan rentoutumaan ja karistamaan matkapölyt pois.
Keikka aloitettiin sovittuna aikana miltei tyhjälle salille millaisena se myös pysyikin. Soitto pois kuleksimasta ja takahuoneeseen tyhjentämään juomakoria. Aamu viiteen meni kitaristin kanssa maailmaa ihmetellessä. Aamulla Kal potki ylös, täytimme Matin hoitaman Sprintterin äärimmilleen ja karavaani lähti kahden auton voimin kohti Tamperetta, jonne Iveco jätettiin. Matka jatkui kovin ahtaissa merkeissä Sprintterillä kohti Helsinkiä, mutta kotiin päästiin mikä tuntuikin jo kovin helpottavalta. Puolituntia taisin olla kotisohvalla hereillä kunnes uni tuli seuraavaksi 15:si tunniksi. Kylä väsytti.
Super-über-duper kiitokset vielä kaikille, ketkä auttoivat lauantai-iltana meitä selviytymään!

Huomenna käymme firman poikain kanssa Lappeenrannassa hakemassa yhden maailman hienoimmista kaikulaitteista: EMT 140 levykaiun. Siitä sitten lisää syssymmällä. Rock!