Ensi hatsit

Tästä tämä lähtee. Oma blogi. En ois itsestäni uskonut, mutta näin on. Mulla on selkeesti liiiikaa aikaa.

Pari viime vikkoa on ollut ihan kummaa aikaa. Ja sitä on kerrankin ollut niin että piisaa.
Vaimo painui 2,5 viikoksi Pekingiin rakentamaan jotain näyttelyä joten jäin himaan lapsenlikaksi. Ei ollenkaan normihommaa, mutta voi ristus miten mahtavaa!

Pystytettiin himaan pikkunätti Scalextric autorata. Uran pituus on jotain reipas 35 metriä ja noilla meidän nopeimilla autoilla 10 sekunnin haamurajan alitus on vajaan kymmensosasekunnin päässä niin mulla ku Elmerilläkin. Pikkujäbä on oppinut tota hommaa ihan tolkuttomasti sitten viime kerran. Muksut oppii törkeen nopeesti. Mä oon kade.

Viikonloppuna oli kämpässä taas sutinaa. Mylly tärähti paikalle heti kello 12:n jälkeen kun meitsi vielä hiero unihiekan rippeitä silmistä. Antti, Terttu ja Kulju ilmaantuivat myöhemmin paikalle. Saatiin ajetuksi pieni ajokaavio, missä kaikki ajoivat kerran kaikkia vastaan. Antti ja Elmeri ottivat jaetun ykköspallin kolmella erävoitolla, Terttu nappasi kakkos pokaalin ja minä ja Kulju jaettiin kolmas sija. Rehtiä hommaa, kiitos ukoille!

Maalasin jo joskus viime kesänä Elmerille , Myllylle ja itelleni sellaset Kupla volkkarit, mutta ne jäi jostain syytä kasaamatta loppuun. Elmerin Kupla on ollu kasassa jo ihan hyvän aikaa, ja nyt kun rata on vallannut olohuoneen niin sain hyvän kipinän kasata omani ja Myllyn autot pelikuntoon. Elmerin kanssa ollaan ajettu herrasmieskisoja noilla ja jäbä vie mua ku pässiä narusta! Sen kierroaika on melkein sekunnin mua kovempi (16.347). Ei paskasti 6-vuotiaalta.

Kuplat rivissä: Mun Jallu, Elmerin Herbie ja Myllyn XZIBIT

Auroraa ei olla unohdettu ihan(vielä) kokonaan. Kolme vuotias pikkuneiti on ja ollut vahvasti autorata hommissa mukana. Hommasin neidille ihan oman BMW McLaren F1 GT-R asfaltti ohjuksen. En oo nähnyt kenenkään ensikertalaisen ajavan niin rauhallisesti kuin Aukku ajaa. Siinä ei rikota kierrosennätyksiä eikä autoa. Asiaa!

Tää eka teksti näköjaan seurailee vahvasti mun ja Elmerin vaiheita parin viime viikon ajalta. Well, mitä sit?
Jäbä sai nimittäin myös uuden karheen fillarin. Löysin eBaysta Shwinn merkkisen pikku maasturin. Jalkaratas on varustettu 20" kiekoilla, 7 vaihteella, 30mm etujoustolla ja kunnollisilla V-jarruilla. Fillarin paino oli kyllä pikku pettymys kun käsituntumalla arvioin oman vehkeeni pykälän kevyemmäksi. Mutta jäbä on intona!
Ollaan käyty pyörimässä keskuspuiston hiekkateitä ja isompia polkuja. Eilen pudoteltiin kotiin päin joku reipas alamäki. Jäbä huus suoraa ilon ja riemun huutoa ja silti tajus jarruttaa ennen risteystä. Jokunen päivä sitten löydettiin Auroran sairaalan läheltä nasta kallio mesta. Elmeri kaahas siellä hulluna, eikä kolhuiltakaan säästytty. Vähän itkua tuli turautettua, mutta meno jatkui ja iltapäivällä oltiinkin sitten Peppiksen (eli isoäidin) luona mihin Elmeri ja Aurora jäi yökylään ja meitsi painui Club Liberté:en talonmiehen virkaa toimittamaan.

Tuvassa olikin koko illan yksityisbileet. Baarin omistajan Allun broidi täytti 40 vuotta ja tupa olikin täynnä vieraita juhlistamassa tapahtumaa. Illan bändi oli juhlakalun luotsaama soul henkinen harrastelija poppoo, mutta kun Jussi itse hyppäsi lauteille tuli kaikille heti selväksi ettei sinne olla noustu anteeksi pyytelemään. Jussi otti koko yleisön ja talon henksun niin hienosti hallintaan, etten oo taas vähään aikaan moista nähny tai kuullut. Ilo oli miksata.
Tai siis ei ollut, koska illan järjestävä taho oli latonut noutopöytään aivan loistavat setit ja tuli ihan vahingossa syötyä itsensä aivan tukkoon. Tarjolla oli susheja, venäläisiä raviolin tapaisia nyyttejä, joiden nimen tietty unohdin jo, dippi suolakurkkuja ja porkkanoita, smetanaa ja hunajaa. Jälkkäri päädyssä oli pähkinäsettiä ja kuivattuja hedelmiä, joista mieleen jäi erityisesti kuivatut mangot. Ehkä paras pikkusuolanen pöytä ikinä.

Viikko vielä ja Kurkelan jätkä on ollut aviossa tasaraha 10 vuotta. Hitto että aika voi mennä nopeesti. Juhlapäivää vietetään Libertén clubitunnelmissa. Lähetin varmaan 150 tekstaria ja kutsuin osapuilleen kaikki paikalle. Ajatuksena on saada paljon frendejä saman katon alle turisemaan joutavia ja viettämään nastaa iltaa ilman mitään sen suurempia krumeluureja. Viime bileet (Moulin Rouge) lähti vähän lapasesta jo suunnittelu vaiheessa, mutta piruako siitä, nastaa oli silloinkin, varsinkin kun halkasin huuleni bassorummun rimmiin Käsityöläisten soittaessa "Anna mulle piiskaa" rallia. Täytynee ottaa tää kierros rauhallisemmin.

Ensi hatsit on nyt sitten otettu. Uusia tuulia ilmestyy kunhan ne puhaltavat jotain kerrottavaa, ja nehän puhaltaa. Hasta luego amigos!
-Paavo