Kas perkele, mullahan näyttäsi olevan blogi joka kaipaa päivitystä.
Viime kerrastahan on vasta seitinohut puoltoistavuottaplus... :-)
On kokolailla pikkupakko kertoa tätä väylää pitkin julkiset kiitokset tämänpäiväisen Forssan keikan tiimoilta Soundgroupille, sillä vastoin kaikkia odotuksiani keulassa köllötti aivan ihq Midaksen XL200, ÄläSysin™, M7:n tms. higitaalisen sijaan.
Allekirjoittaneelle tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikki toimi laakista, lautaan ei tarvinnut ladata käyttiksen versiota 7.8.213.14, ja paavot oli siististi tiskin oikealla kädellä valmiina käyttöön, joten ei muuta kuin menoksi.
Koska aikaa oli käytettävissä, niin tsekkiin kulutettiin ihan koko 20 minuuttia, kun ei tarvinnut surffailla menuhelvetissä etsimässä sitä the plugaria ja pohtimassa, että mitähän nyt tuli painettua, kun koko PA pimeni, vai oliko se sittenkin toi toinen nappula tuolla patch-menussa tai jossain, vai mit vit?
Toisinsanoen homma svengasi kuin se kuuluisa junan vessa, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että yleisö nautti artistin esityksestä, jota itse pidän paljon oleellisempana seikkana kuin sitä, että kuinka helvetin monimutkaisesti musiikkia nykyaikana voidaankin toimittaa kuulijan korviin asti.
Tällä taas kohti uusia vanhoja laitteilta,
Paavo
sunnuntai 7. elokuuta 2011
torstai 31. joulukuuta 2009
Jos mulla olis facebook
Niin mä kirjottasin sinne nyt kuinka törkeen mahtavaa on olla landella pitkästä aikaa!
Rauhaa ja rakkautta vuodelle 2010!
-Paavo
Rauhaa ja rakkautta vuodelle 2010!
-Paavo
maanantai 9. marraskuuta 2009
Tiukka viikonloppu
Olihan viikonloppu.
Reissumatka tärähti käyntiin tyttöjen kanssa ja bussin keula suunnattiin Haminan Seurahuoneelle. Kamat saatiin sisään parin apukantajan voimin ja paikan järjettömän pieni lava asettui yllättävän kivuttomasti kasaan. Tsekkikset pois alta, Rossoon syömään ja takahuoneeseen odottamaan illan keikkaa, jolle ei näyttänyt tulevan ketään. 20 min ennen puoltayötä kiipesin lavalle virittämään kitarat ja bassot ja tupaan olikin heilahtnut vallan mukavasti dempparia. Mukava homma. Se, ettei bassonuppi suostunut päästämään ääntä läpi ei ollut. Ampegista virrat veks, takas päälle ja kone tuntui toimivan. Haksun kanssa tehtiin varmistusliike ja bassosignaali napattiin SansAmpista eikä nupin DI-outista kuten normisti, jottei kaikki bassoäänet häivy jos nuppi kuolee kesken keikan. Show käyntiin ja meno oli erittäin hyvä, kunnes Jonsun ääni otti luvattoman loman. Laulajasta ei lähtenyt enää pihaustakaan. Muutaman minuutin neuvottelun päätteeksi tytöt vetivät urhoollisesti vielä yhden biisin ilmiselvästi hämmentyneelle ja pettyneelle yleisölle. Harmitti. Kamat kasaan ja bussiin. Treenikämpän ja pa-vuokraajan kautta kuljettuamme auto saapui Kisiksen parkkiin 06.30.
06.45 parkkeerasin itseni YLE:n parkkihalliin ja aloitin seuraavan työsuorituksen uutisten, Lauantain aamu-tv:n ja Ykkösaamu ohjelmien parissa. Näistä viimeksi mainittuun saapui toimittaja Jari Korkin vieraaksi ministerismies Stefan Wallin. Mies on koonnut Pahkasika - Huiputusta suoraan huipulta kokoelman ja noteraa Pahkasian perustajistoon kuuluvan Markku Paretskoin erittäin korkealle. Herralle otettiin puhelu, mutta joku näppärä kaveri oli käynyt ruuvamassa studiossa sijaitsevan ns. ohikuuntelukaiuttimen volat nolliin, joten puhelua ei studiossa kuultu, ainoastaan toimittajan korvanapissa. Voi arvata millainen hässäkkä asiasta syntyi. Lähetyksen jälkeen oli ohjaaja ja toimittaja kilvan kurkussa kiinni. Kolleegoiden kanssa tutkittiin vielä asiaa, mutta suora lähetys meni jo. Pahoitteluni Stefulle.
Lähdin Pasilasta melko kärttyisenä takaisin Kisikselle seuraavan bussin noutoon. Kärttyisyys alkoi lähennellä raivoa kun huomasin, että parkkiksella oli noin 300 henkilöautoa bussiparkissa. Dösän keulasta oli nelisen metriä tilaa henkilöautojen persiisiin ja kummallakin kyljellä muita busseja. Ei taitu bussi pois ei. Voi perse, että sylettää kun ihmiset ei osaa katsoa tekemisiään sentin vertaa. Joku tapahtuma Kisahallilla oli käynnissä, mutta ilmeisen lopussa, koska lapsiperhettä alkoi puskemaan parkkialueelle ja autoja häipymään. Vihdoin tuli tilaa sen verran, että The Virtanen Band teippeihin verhottu Volvo pääsi kääntymään ja siirtymään Nosturille, jossa Petra orkestereineen hyppäsi kyytiin. Kal lähti tuuramaan etupäähän Korkalaista joka oli jossain Don Johnsoneitten kanssa. Tässä kohtaa olin takonut töitä ja matkustusta yhtäkyytiä liki vuorokauden joten rattiin ei ollut juuri enää asiaa. Koska Kal ei omista ajo-oikeuteen tarvittavaa muovinkappaletta ajoin bussin Keimolaan, josta basisti loikkasi ruoriin. Jape on tunnetusti hyvä rauhallinen kuski sekä tykkää ajaa, joten kömmin rauhallisin mielin silkkilakanoiden väliin tutimaan. Unet keskeytyi kun tultiin kyselemään naftakorttia. Unet loppui kun ilmoitettiin, että naftaa oli vahingossa tankattu öljysäiliöön. D-pisteen yhteydessä oli Paussi-Paikka niminen kahvila, jonne kömysin silmät sirrissä hakemaan kahvia ja kyselemään missä olen. Hämeenkyrössä, kertoi rauhallinen jo lähes kaiken nähnyt myyjä. Tunnin puhelinsäädön jälkeen oli selvää, ettei matka enää bussilla jatku ja Luukkosen Junnu on tuomassa meille Tampereelta pakun sekä Vuoden Keikkamyyjä hoitanut bändille toisen kulkupelin, joka saapuu kolmea varttia myöhemmin. Kerkesin vetämään mainion erittäin rekkamies henkisen sipuli-pekoni toastin ennenkuin Junnu saapui Ivecon kanssa. Heitimme kamat pikavauhtia pakuun jolla minä, Kal sekä Jape ammuimme kaasu pohjassa kohti Jurvaa. Kamat lensi Tarina Tuvassa paikoileen ja juuri kun loput pop-naamioista asteli sisään olimme tsekkikelpoisia. Kahden biisin pikatarkistus ja kello olikin jo vartin vaille 11. Ekaa kertaa ikinä kukaan ei nitissyt 00.30 aloitusajasta. Kerkesin siis mainioisti saunaan rentoutumaan ja karistamaan matkapölyt pois.
Keikka aloitettiin sovittuna aikana miltei tyhjälle salille millaisena se myös pysyikin. Soitto pois kuleksimasta ja takahuoneeseen tyhjentämään juomakoria. Aamu viiteen meni kitaristin kanssa maailmaa ihmetellessä. Aamulla Kal potki ylös, täytimme Matin hoitaman Sprintterin äärimmilleen ja karavaani lähti kahden auton voimin kohti Tamperetta, jonne Iveco jätettiin. Matka jatkui kovin ahtaissa merkeissä Sprintterillä kohti Helsinkiä, mutta kotiin päästiin mikä tuntuikin jo kovin helpottavalta. Puolituntia taisin olla kotisohvalla hereillä kunnes uni tuli seuraavaksi 15:si tunniksi. Kylä väsytti.
Super-über-duper kiitokset vielä kaikille, ketkä auttoivat lauantai-iltana meitä selviytymään!
Huomenna käymme firman poikain kanssa Lappeenrannassa hakemassa yhden maailman hienoimmista kaikulaitteista: EMT 140 levykaiun. Siitä sitten lisää syssymmällä. Rock!
Reissumatka tärähti käyntiin tyttöjen kanssa ja bussin keula suunnattiin Haminan Seurahuoneelle. Kamat saatiin sisään parin apukantajan voimin ja paikan järjettömän pieni lava asettui yllättävän kivuttomasti kasaan. Tsekkikset pois alta, Rossoon syömään ja takahuoneeseen odottamaan illan keikkaa, jolle ei näyttänyt tulevan ketään. 20 min ennen puoltayötä kiipesin lavalle virittämään kitarat ja bassot ja tupaan olikin heilahtnut vallan mukavasti dempparia. Mukava homma. Se, ettei bassonuppi suostunut päästämään ääntä läpi ei ollut. Ampegista virrat veks, takas päälle ja kone tuntui toimivan. Haksun kanssa tehtiin varmistusliike ja bassosignaali napattiin SansAmpista eikä nupin DI-outista kuten normisti, jottei kaikki bassoäänet häivy jos nuppi kuolee kesken keikan. Show käyntiin ja meno oli erittäin hyvä, kunnes Jonsun ääni otti luvattoman loman. Laulajasta ei lähtenyt enää pihaustakaan. Muutaman minuutin neuvottelun päätteeksi tytöt vetivät urhoollisesti vielä yhden biisin ilmiselvästi hämmentyneelle ja pettyneelle yleisölle. Harmitti. Kamat kasaan ja bussiin. Treenikämpän ja pa-vuokraajan kautta kuljettuamme auto saapui Kisiksen parkkiin 06.30.
06.45 parkkeerasin itseni YLE:n parkkihalliin ja aloitin seuraavan työsuorituksen uutisten, Lauantain aamu-tv:n ja Ykkösaamu ohjelmien parissa. Näistä viimeksi mainittuun saapui toimittaja Jari Korkin vieraaksi ministerismies Stefan Wallin. Mies on koonnut Pahkasika - Huiputusta suoraan huipulta kokoelman ja noteraa Pahkasian perustajistoon kuuluvan Markku Paretskoin erittäin korkealle. Herralle otettiin puhelu, mutta joku näppärä kaveri oli käynyt ruuvamassa studiossa sijaitsevan ns. ohikuuntelukaiuttimen volat nolliin, joten puhelua ei studiossa kuultu, ainoastaan toimittajan korvanapissa. Voi arvata millainen hässäkkä asiasta syntyi. Lähetyksen jälkeen oli ohjaaja ja toimittaja kilvan kurkussa kiinni. Kolleegoiden kanssa tutkittiin vielä asiaa, mutta suora lähetys meni jo. Pahoitteluni Stefulle.
Lähdin Pasilasta melko kärttyisenä takaisin Kisikselle seuraavan bussin noutoon. Kärttyisyys alkoi lähennellä raivoa kun huomasin, että parkkiksella oli noin 300 henkilöautoa bussiparkissa. Dösän keulasta oli nelisen metriä tilaa henkilöautojen persiisiin ja kummallakin kyljellä muita busseja. Ei taitu bussi pois ei. Voi perse, että sylettää kun ihmiset ei osaa katsoa tekemisiään sentin vertaa. Joku tapahtuma Kisahallilla oli käynnissä, mutta ilmeisen lopussa, koska lapsiperhettä alkoi puskemaan parkkialueelle ja autoja häipymään. Vihdoin tuli tilaa sen verran, että The Virtanen Band teippeihin verhottu Volvo pääsi kääntymään ja siirtymään Nosturille, jossa Petra orkestereineen hyppäsi kyytiin. Kal lähti tuuramaan etupäähän Korkalaista joka oli jossain Don Johnsoneitten kanssa. Tässä kohtaa olin takonut töitä ja matkustusta yhtäkyytiä liki vuorokauden joten rattiin ei ollut juuri enää asiaa. Koska Kal ei omista ajo-oikeuteen tarvittavaa muovinkappaletta ajoin bussin Keimolaan, josta basisti loikkasi ruoriin. Jape on tunnetusti hyvä rauhallinen kuski sekä tykkää ajaa, joten kömmin rauhallisin mielin silkkilakanoiden väliin tutimaan. Unet keskeytyi kun tultiin kyselemään naftakorttia. Unet loppui kun ilmoitettiin, että naftaa oli vahingossa tankattu öljysäiliöön. D-pisteen yhteydessä oli Paussi-Paikka niminen kahvila, jonne kömysin silmät sirrissä hakemaan kahvia ja kyselemään missä olen. Hämeenkyrössä, kertoi rauhallinen jo lähes kaiken nähnyt myyjä. Tunnin puhelinsäädön jälkeen oli selvää, ettei matka enää bussilla jatku ja Luukkosen Junnu on tuomassa meille Tampereelta pakun sekä Vuoden Keikkamyyjä hoitanut bändille toisen kulkupelin, joka saapuu kolmea varttia myöhemmin. Kerkesin vetämään mainion erittäin rekkamies henkisen sipuli-pekoni toastin ennenkuin Junnu saapui Ivecon kanssa. Heitimme kamat pikavauhtia pakuun jolla minä, Kal sekä Jape ammuimme kaasu pohjassa kohti Jurvaa. Kamat lensi Tarina Tuvassa paikoileen ja juuri kun loput pop-naamioista asteli sisään olimme tsekkikelpoisia. Kahden biisin pikatarkistus ja kello olikin jo vartin vaille 11. Ekaa kertaa ikinä kukaan ei nitissyt 00.30 aloitusajasta. Kerkesin siis mainioisti saunaan rentoutumaan ja karistamaan matkapölyt pois.
Keikka aloitettiin sovittuna aikana miltei tyhjälle salille millaisena se myös pysyikin. Soitto pois kuleksimasta ja takahuoneeseen tyhjentämään juomakoria. Aamu viiteen meni kitaristin kanssa maailmaa ihmetellessä. Aamulla Kal potki ylös, täytimme Matin hoitaman Sprintterin äärimmilleen ja karavaani lähti kahden auton voimin kohti Tamperetta, jonne Iveco jätettiin. Matka jatkui kovin ahtaissa merkeissä Sprintterillä kohti Helsinkiä, mutta kotiin päästiin mikä tuntuikin jo kovin helpottavalta. Puolituntia taisin olla kotisohvalla hereillä kunnes uni tuli seuraavaksi 15:si tunniksi. Kylä väsytti.
Super-über-duper kiitokset vielä kaikille, ketkä auttoivat lauantai-iltana meitä selviytymään!
Huomenna käymme firman poikain kanssa Lappeenrannassa hakemassa yhden maailman hienoimmista kaikulaitteista: EMT 140 levykaiun. Siitä sitten lisää syssymmällä. Rock!
tiistai 4. elokuuta 2009
Eipä aikaakaan...
...kun jo puskee uutta tarinaa. Viime rundistahan ei ole kuin maltillinen puolivuotta. No tässä on nyt ollu vähä kaikenlaista, niinkuin on ollut tapana sanoa.
Vaimo lasautti jälleen Kiinan maahan suurlähetystön kokoelmia puunamaan esittelykuntoon. Hiiret alkaa heti pomppia pöydillä, toisinsanoen vanha kunnon Scalextric rata nousi pystyyn pitkästä aikaa. Muksut on yllättäen aivan intona ja kovia kierrosaikoja on luvassa. Pientä jarruttelua aiheutta Elmerin Nissan R390 GT1, jonka pohjalevy otti aika kovaa hittiä jo viime skaboissa ja nyt ekoissa harjoitusmeiningeissä lahosi lopullisesti. Onneksi spareautoja riittää, joten kuski ei jää aivan ilman ajopeliä. Hirvosen Mikon Jyväskylän voiton kunniaksi katselin josko olisi löytynyt Ford ralliura-autoja, mutta vielä ei ole osunut kohdalle.
Puolessa vuodessa ehtii muuten saaman paljon aikaan, varsinkin jos ei käytä tehokasta peliaikaa bloggailemiseen :p
Oon saanu varustettua studion takahuoneeseen melko pelikelpoisen huoltotilan ja onnistunut jopa ehjäämään joitain laitteita ainaisen rkkomisen sijaan. Viimeisin pöydältä poistunut laite on ihkaoma Quad303 päätevahvistin. Laitteesta on pakko mainita sen vuonna 1969 voittama Council of Industrial Desing palkinto. Stygessä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta tarkkaamon uuden karheat Avantonen Mixukuutiot kyselivät teholähdettä taakseen, joten tarkastin tuon, vaihdoin jyhkeämmät powerikonkat ja lisäsin koneeseen volahanikan. Laite on oikein pelikelpoinen ja teknisiltä ominaisuuksiltaan vallan hyvä studiomoottori.
Toinen mieleenpainuva projekti oli Purdonin Eerikille kyhäämäni modaus Pearcen G1 kitaraetuseen. Modi kulkee nimellä "Billy Sheehan mod" joka on alunperin rakennettu vastaavaan bassoetariin ko herran toimesta, mutta toimii tuo kitarakamoissakin - olkoonkin että Eerik soittaa bassoa. Modi on käytännössä ylimääräinen vahvistusaste mikä menee (kuinka yllättävää) melko murolle. Eerik sai siis bassoonsa särön.
Studiolla on tapahtunut kaikenlaista muutakin mukavaa. Rakensimme ilmanvaihdon parantamaan happitilannetta. Samlla vehjes lämmittää tarpeen tullen. Jäähyä ei tuohon laitettu, olis ollu jo liian vaikeaa rakennelle viemäröintejä ja sen sellaisia. Tehdään jäähdytykset sitten tulevan talven aikana ilmalämpöpumpuilla ensi kesän kuumuuksia varten.
Tein myös erittäin siistin äänityssession viikko sitten. Vietimme Sahara Sextet orkesterin kanssa tehokkaan puolitoista vuorokautisen jonka aikana tempaistiin nauhalle (niin nauhalle, mankkana Otarin MX-80 2" mikä ostettiin tuossa taannoin ruåttista) 10 biisiä. Homma suoritettiin kertaottoina koko bändin soittaessa ja laulaessa samassa huoneessa. Raitoja hommaan kului kaikki kolme :) Lead mikki ja M-S stereopari. Kokolailla autenttinen soundi. Tuosta varmaan nytkähtää miksun valmistuttua näytteet orkesterin Myspace saitille.
Kesän keikkarintama painottui Indican monitoritontin hoitajaksi. Vallan kivaa hommaa olla likkojen kanssa reissussa. Nyt jäätiin kesälomille lataamaan ja syksyn uusia haasteita odottelemaan.
Valtakunnanradiossa on tullut myös aika-ajoin käytyä mikä on hyvä homma sillä uutislähetyksen ajaminen häviää nakeista jos sitä ei käy tekemässä säännöllisesti.
Tällä eteenpäin, koitan (joopa joo) kirjotella useemmin, ettei vallan homma unhoitu.
Rok,
Paavo
Vaimo lasautti jälleen Kiinan maahan suurlähetystön kokoelmia puunamaan esittelykuntoon. Hiiret alkaa heti pomppia pöydillä, toisinsanoen vanha kunnon Scalextric rata nousi pystyyn pitkästä aikaa. Muksut on yllättäen aivan intona ja kovia kierrosaikoja on luvassa. Pientä jarruttelua aiheutta Elmerin Nissan R390 GT1, jonka pohjalevy otti aika kovaa hittiä jo viime skaboissa ja nyt ekoissa harjoitusmeiningeissä lahosi lopullisesti. Onneksi spareautoja riittää, joten kuski ei jää aivan ilman ajopeliä. Hirvosen Mikon Jyväskylän voiton kunniaksi katselin josko olisi löytynyt Ford ralliura-autoja, mutta vielä ei ole osunut kohdalle.
Puolessa vuodessa ehtii muuten saaman paljon aikaan, varsinkin jos ei käytä tehokasta peliaikaa bloggailemiseen :p
Oon saanu varustettua studion takahuoneeseen melko pelikelpoisen huoltotilan ja onnistunut jopa ehjäämään joitain laitteita ainaisen rkkomisen sijaan. Viimeisin pöydältä poistunut laite on ihkaoma Quad303 päätevahvistin. Laitteesta on pakko mainita sen vuonna 1969 voittama Council of Industrial Desing palkinto. Stygessä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta tarkkaamon uuden karheat Avantonen Mixukuutiot kyselivät teholähdettä taakseen, joten tarkastin tuon, vaihdoin jyhkeämmät powerikonkat ja lisäsin koneeseen volahanikan. Laite on oikein pelikelpoinen ja teknisiltä ominaisuuksiltaan vallan hyvä studiomoottori.
Toinen mieleenpainuva projekti oli Purdonin Eerikille kyhäämäni modaus Pearcen G1 kitaraetuseen. Modi kulkee nimellä "Billy Sheehan mod" joka on alunperin rakennettu vastaavaan bassoetariin ko herran toimesta, mutta toimii tuo kitarakamoissakin - olkoonkin että Eerik soittaa bassoa. Modi on käytännössä ylimääräinen vahvistusaste mikä menee (kuinka yllättävää) melko murolle. Eerik sai siis bassoonsa särön.
Studiolla on tapahtunut kaikenlaista muutakin mukavaa. Rakensimme ilmanvaihdon parantamaan happitilannetta. Samlla vehjes lämmittää tarpeen tullen. Jäähyä ei tuohon laitettu, olis ollu jo liian vaikeaa rakennelle viemäröintejä ja sen sellaisia. Tehdään jäähdytykset sitten tulevan talven aikana ilmalämpöpumpuilla ensi kesän kuumuuksia varten.
Tein myös erittäin siistin äänityssession viikko sitten. Vietimme Sahara Sextet orkesterin kanssa tehokkaan puolitoista vuorokautisen jonka aikana tempaistiin nauhalle (niin nauhalle, mankkana Otarin MX-80 2" mikä ostettiin tuossa taannoin ruåttista) 10 biisiä. Homma suoritettiin kertaottoina koko bändin soittaessa ja laulaessa samassa huoneessa. Raitoja hommaan kului kaikki kolme :) Lead mikki ja M-S stereopari. Kokolailla autenttinen soundi. Tuosta varmaan nytkähtää miksun valmistuttua näytteet orkesterin Myspace saitille.
Kesän keikkarintama painottui Indican monitoritontin hoitajaksi. Vallan kivaa hommaa olla likkojen kanssa reissussa. Nyt jäätiin kesälomille lataamaan ja syksyn uusia haasteita odottelemaan.
Valtakunnanradiossa on tullut myös aika-ajoin käytyä mikä on hyvä homma sillä uutislähetyksen ajaminen häviää nakeista jos sitä ei käy tekemässä säännöllisesti.
Tällä eteenpäin, koitan (joopa joo) kirjotella useemmin, ettei vallan homma unhoitu.
Rok,
Paavo
tiistai 3. helmikuuta 2009
Homma putkessa.
Niinkuin otsakkeesta saattaa arvata, liittyy tämä teksti G9 etari projektiin.
Terttu-ystäväni kertoi Lauluyhtye Viiden saapuvan studiolle helmikuun puolenvälin tiimoilla. Putkien aina niin kotoisa lämpö ei siis olisi pahitteeksi, joten tuumasta toimeen.
Homma alkoi laatikon tilaamisella. Päädyttiin Tertun kanssa valmiiseen malliin, joten e-maili Sloveniaan Tat Purushalle, kuka myy valmiita lootia erilaisiin DIY projekteihin Prodigy Pro:n foorumin Black Market osiossa. Tässä oli helppo osuus. Alkoi loppujen hilujen metsästys.
Osotolistalla oli vielä itse tuubit, Lundahlin muuntajat ja kaikenlaista pikku-komponenttia. Puoli päivää heilahti iloisesti kun ajeli sikin-sokin Helsinkiä rojujen perässä. Putket ostin mistäpä muualtakaan kuin Uraltonesta, missä Kankaanpään Mikon avustuksella valittiin laitteen sieluksi JJ ECC802S tuubit. Partcon kautta Noretroniin, missä Lundahlit odottelivatkin jo hakijaansa. Pajalle ostoskassien kanssa ja kolvi kuumaksi. Varsinaisia ongelmia itse rakentamisen kanssa ei ollut, aikaa vain kului ihan perkeleesti, huolella kun teki. Viimein alkoi näyttää siltä että kaikki tarvittavat hilut olivat paikoillaan, oikeissa asennoissaan. Asettelin koko kattauksen tukevan puulevyn päälle, ruuvailin hieman kiinni ja otin valokuvan muistoksi, josko sähkövirran ensikertaa kytkettyäni koko komeus räjähtääkin silmille.
G9 ensitestipenkissä. Uskaltaisko tuohon laittaa valtakunnan virtaa?
Jätin putket tarkoituksella pois ensimmäisen testin ajaksi. Virtalähde ei lähde tällöin supattamaan, kuin osittain, mikä olikin tarkoitus, jotta voi varmistaa kaiken muun olevan kunnossa. Pikainen hermospaddu ja käsi katkaisijalle. Ei perkele! Vehje ei räjähtänyt, alkanut savuta tai oikeastaan mitään muutakaan. Iso punainen ledi syttyi iloisesti merkikisi siitä, että +12V (putkien hehkujännite) on paikalla. No hitto, virrat veks ja putket kiinni.
Vieläkin jännittää tuleeko uuden karheista putkista entiset?
Iloinen punainen led!
Tällä kertaa rohkenin laittaa virrat koneeseen ilman hermospaddua. Ja kuinka ollakkaan, kaikki näytti toimivan, ainakaan sulakkeita ei palanut (pientä kihelmöintiä, hehkutusta, hyvää fiilistä.) Y-mittari tulille ja loppuja jännitteitä tarkistelemaan. Kaikki oli ihan ok. Phantomin +48V piti säätää kohdalleen. Kesti noin sekunti. No piru, ääntähän tuosta pitää seuraavaksi läpi ottaa, testilaitteet esiin.
Uskolliset testivermeet, SM57 ja Vestax pikku-aktiivi.
Töpselit kiinni ja menoksi. Yllätykseni oli todella suuri kun kumpikin kanava pelasi kuin unelma. Ei hurinoita, pörinöitä, vinkunaa tai mitään kummaa. Kaikki toimi 100%, simple as that. Pakkohan vehjestä oli vähän diggailla, neitsyyttä kun siltä tavallaan vietiin. Ajoin putkia tosi kovaa ja jarruttelin koneen Output volalla. Nättiä säröä 8-) Ajelin toki myös normi gaineilla, ja soundi oli sanalla sanoen lämmin, jopa Vestaxissa ja 57:lla. Otin vertailun vuoksi hatsit myös LA-Audion trankku-etarista. Lämpö loisti poissaolollaan ja 57 kuulosti totutusti viisseiskalta.
Nyt sitten odotellaan, että Slovenian posti saa laatikon Pitäjänmäkeen, rojut poksiin ja kansi kiinni. Pientä metallityötä asennus vielä teettää ja katkon piuhat samalla sopivan mittaisiksi sekä päättelen ne kunnolla kutisukkien ja muiden kera, mutta tuskin tuohon enää päivää enempää kuluu. Odottelen innolla, että kone pääsee tositoimiin ja saa tehtyä kunnollista A/B testiä trankku laitteiden kanssa. Kone joutuu myös Smaartin pihteihin, jotta selviää mahdolliset erot A ja B kanavien välillä. Näistä sitten lisää ensi kerralla. ROK!
Aivan pakollinen Glow In The Dark kuva.
Terttu-ystäväni kertoi Lauluyhtye Viiden saapuvan studiolle helmikuun puolenvälin tiimoilla. Putkien aina niin kotoisa lämpö ei siis olisi pahitteeksi, joten tuumasta toimeen.
Homma alkoi laatikon tilaamisella. Päädyttiin Tertun kanssa valmiiseen malliin, joten e-maili Sloveniaan Tat Purushalle, kuka myy valmiita lootia erilaisiin DIY projekteihin Prodigy Pro:n foorumin Black Market osiossa. Tässä oli helppo osuus. Alkoi loppujen hilujen metsästys.
Osotolistalla oli vielä itse tuubit, Lundahlin muuntajat ja kaikenlaista pikku-komponenttia. Puoli päivää heilahti iloisesti kun ajeli sikin-sokin Helsinkiä rojujen perässä. Putket ostin mistäpä muualtakaan kuin Uraltonesta, missä Kankaanpään Mikon avustuksella valittiin laitteen sieluksi JJ ECC802S tuubit. Partcon kautta Noretroniin, missä Lundahlit odottelivatkin jo hakijaansa. Pajalle ostoskassien kanssa ja kolvi kuumaksi. Varsinaisia ongelmia itse rakentamisen kanssa ei ollut, aikaa vain kului ihan perkeleesti, huolella kun teki. Viimein alkoi näyttää siltä että kaikki tarvittavat hilut olivat paikoillaan, oikeissa asennoissaan. Asettelin koko kattauksen tukevan puulevyn päälle, ruuvailin hieman kiinni ja otin valokuvan muistoksi, josko sähkövirran ensikertaa kytkettyäni koko komeus räjähtääkin silmille.
G9 ensitestipenkissä. Uskaltaisko tuohon laittaa valtakunnan virtaa?Jätin putket tarkoituksella pois ensimmäisen testin ajaksi. Virtalähde ei lähde tällöin supattamaan, kuin osittain, mikä olikin tarkoitus, jotta voi varmistaa kaiken muun olevan kunnossa. Pikainen hermospaddu ja käsi katkaisijalle. Ei perkele! Vehje ei räjähtänyt, alkanut savuta tai oikeastaan mitään muutakaan. Iso punainen ledi syttyi iloisesti merkikisi siitä, että +12V (putkien hehkujännite) on paikalla. No hitto, virrat veks ja putket kiinni.
Vieläkin jännittää tuleeko uuden karheista putkista entiset?
Iloinen punainen led!Tällä kertaa rohkenin laittaa virrat koneeseen ilman hermospaddua. Ja kuinka ollakkaan, kaikki näytti toimivan, ainakaan sulakkeita ei palanut (pientä kihelmöintiä, hehkutusta, hyvää fiilistä.) Y-mittari tulille ja loppuja jännitteitä tarkistelemaan. Kaikki oli ihan ok. Phantomin +48V piti säätää kohdalleen. Kesti noin sekunti. No piru, ääntähän tuosta pitää seuraavaksi läpi ottaa, testilaitteet esiin.
Uskolliset testivermeet, SM57 ja Vestax pikku-aktiivi.Töpselit kiinni ja menoksi. Yllätykseni oli todella suuri kun kumpikin kanava pelasi kuin unelma. Ei hurinoita, pörinöitä, vinkunaa tai mitään kummaa. Kaikki toimi 100%, simple as that. Pakkohan vehjestä oli vähän diggailla, neitsyyttä kun siltä tavallaan vietiin. Ajoin putkia tosi kovaa ja jarruttelin koneen Output volalla. Nättiä säröä 8-) Ajelin toki myös normi gaineilla, ja soundi oli sanalla sanoen lämmin, jopa Vestaxissa ja 57:lla. Otin vertailun vuoksi hatsit myös LA-Audion trankku-etarista. Lämpö loisti poissaolollaan ja 57 kuulosti totutusti viisseiskalta.
Nyt sitten odotellaan, että Slovenian posti saa laatikon Pitäjänmäkeen, rojut poksiin ja kansi kiinni. Pientä metallityötä asennus vielä teettää ja katkon piuhat samalla sopivan mittaisiksi sekä päättelen ne kunnolla kutisukkien ja muiden kera, mutta tuskin tuohon enää päivää enempää kuluu. Odottelen innolla, että kone pääsee tositoimiin ja saa tehtyä kunnollista A/B testiä trankku laitteiden kanssa. Kone joutuu myös Smaartin pihteihin, jotta selviää mahdolliset erot A ja B kanavien välillä. Näistä sitten lisää ensi kerralla. ROK!
Aivan pakollinen Glow In The Dark kuva.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Eteenpäin sano mummo lumessa.
Lumesta vaan ei ole tietoakaan. Eteenpäin silti.
Studio-ostos on tehnyt vapaa-ajan vietto ongelmasta historiaa. Rakentamista on riittänyt. Aika ajoin löytää itsensä nukkumasta tarkkaamon sohvalta, mutta siellä onkin paras soundi vetää hirsiä :p
Amek alkaa olemaan ns. täydessä tikissä ja ulkosetkin laitteet pelitävät jo ihan mukavasti. Näistä viimeisimpänä sain Rantasen tekemän räkin supattamaan. Vehkeestä löytyy 6 kanavaa MX-4 kompuroita ja stereo pari AX-4 säröttimiä. Loisto laitteita.
Yksi pisimpään kestäneitä projekteja oli pääkuuntelun virittäminen. Kun Amek heilautettiin tupaan sisään niin Genelecin S30:set rojautettiin kylmästi pöydän lipalle ja setti laitettiin tulille korvakuulolla. No arvaahan sen mitä siinä käy. Hiukan ennen joulua aloin mittailemaan tupaa ja kuuntelua. Perinteitä noudattaen laitoin mittamikin pojottamaan pyhän mittarastin kohdalle, Gensu pään päälle ja nurkkiin pyörimään. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman lähelle seinäpintoja jotta pahimmilta vaihekumoutumisilta säästyttäisiin. Mittari todisti väittämän oikeaksi, joten ketju kauppaan ja Genelecit roikkumaan.
Sitten itse tupaa mittaamaan. Siinä sitten kestikin. 160Hz alue oli ihan tajuttomalla kuopalla. Vanha kehno seisova-aalto riivasi. Pikku ongelma oli veikata minkä tasopintojen välissä aalto pääsi syntymään, mutta pikku näppärän huone moodi kalkulaattorin avustuksella päättelin aallon jäävän pöräämään huoneen pituus suuntaan. Jollain tuo tarttisi tappaa. Olen tuumaillut reikäresonaattoreiden käyttämistä ennenkin, nyt tuli loisto tilaisuus koestaa moisia vehkeitä. Kalkulaattorit Excelissä käyntiin ja simuloimaan. Joulurauhan keskellä faijan talliin sopivia lastulevyn kapaleita etsimään ja mukava pari löytyikin. Pari kolme tuntia meni iloisesti reipasta 400:ä reikää poratessa. Roudasin levyt tarkkaamoon ja nostin seinälle. Smaart tulille ja melko nopeasti totesin, että saavutettu hyöty oli pyöreä nolla. Prkl! Homma ei toiminut palaakaan. Syy oli ilmiselvä. Reikäresonaattori toimii kuten miljoona pientä Helmholtz koteloa (vrt. refleksi subbasen kotelo ilman elementtiä ja sen reikää.) Toimiakseen reso vaatii ilmatiiviin kotelon. Toissa viikolla nostelin rei'ittämäni levyt takaisin Volvoon ja ajelin Järvenpäähän faijan pajalle koteloita värkkäämään. Taas heilahti muutama tunti iloisesti, akkuvääntimien akkuja lataillessa ja vaneria leikellessä, mutta valmista tuli. Pulttasin valmiin poksin Genelecien taakse, tarkkaamon ikkunan yläpuolelle ja ávot! 160Hz:n monttu heilahti 12dB:tä ylöspäin. Tästä innostuneena oon suunnitellut vielä toisen laatikon väkertämistä vastapäiselle (taka)seinälle. Pääsee eroon sitten lopustakin montusta.
Inho realistista käppyrää ilman resonaattoria (valkoinen) ja sen kanssa (vihreä).
Toissapäivänä tuli vielä uusi reissu Järvenpään puu&metalli pajalle. Ketjut missä Genelecit killui alkoi resonoimaan, eli pärisemään siinä reilun 250Hz:n kohdilla. Komerot oli muutenkin hieman liian kapealla, jolloin stereokuva jäi vähän ohueksi. Tilttaaminenkaan ei ollut se "helpoin ikinä" homma. Kallen kanssa iskettiin päät yhteen ja kehiteltiin uutta ripustus metodia. Keksintö on melko simppeli. Gensujen omista ständeistä pöllittiin kaaret, joihin komero ruuvataan kyljistään kiinni. Se kiinnitettiin parilla lattaraudalla kierretankoon, joka roikkuu ison prikan ja lukkomutterin varassa kakkoneloseen läpi jyrsityssä urassa. Näin saatiin aikaan portaaton leveys säätö, sekä toimiva tilttaus. Eikä pärise. Kalle vähän epäili, että kestääkö viritys S30:n painoa (35kg), mutta roikuttuani itse hetken Gensun paikalla riitti osoittamaan kestävyyden.
G9 putkietari projektikin nytkähti tipan eteenpäin. Tilaamani piirilevy hävisi ensin johonkin postin syövereihin, joten parin kuukauden odottelun jälkeen levy tuli kuin tulikin. Nyt oon saanut printtiin kaikki "normi" komponentit kiinni ts. putket ja muuntajat puuttuu. Stereo konetta kun teen, niin olen mittanut kaikki komponentit jotta kumpaankin kanavaan heilahtaa mahdollisimman samanarvoiset osat samaan paikkaan. Hyvä siitä tulee. XS902 projekti taitaa jäädä kesken. Sain nimittäin DBX900 räkkiini orginaalin 902 De-Esserin. Ei juuri harmita. Jos hyvin käy niin kohta siellä on vielä pari 905 parametri korjainta. Lycka till.
Näin tällä erää, lisää tulee taas aikanaan. Rok!
-Paavo
Studio-ostos on tehnyt vapaa-ajan vietto ongelmasta historiaa. Rakentamista on riittänyt. Aika ajoin löytää itsensä nukkumasta tarkkaamon sohvalta, mutta siellä onkin paras soundi vetää hirsiä :p
Amek alkaa olemaan ns. täydessä tikissä ja ulkosetkin laitteet pelitävät jo ihan mukavasti. Näistä viimeisimpänä sain Rantasen tekemän räkin supattamaan. Vehkeestä löytyy 6 kanavaa MX-4 kompuroita ja stereo pari AX-4 säröttimiä. Loisto laitteita.
Yksi pisimpään kestäneitä projekteja oli pääkuuntelun virittäminen. Kun Amek heilautettiin tupaan sisään niin Genelecin S30:set rojautettiin kylmästi pöydän lipalle ja setti laitettiin tulille korvakuulolla. No arvaahan sen mitä siinä käy. Hiukan ennen joulua aloin mittailemaan tupaa ja kuuntelua. Perinteitä noudattaen laitoin mittamikin pojottamaan pyhän mittarastin kohdalle, Gensu pään päälle ja nurkkiin pyörimään. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman lähelle seinäpintoja jotta pahimmilta vaihekumoutumisilta säästyttäisiin. Mittari todisti väittämän oikeaksi, joten ketju kauppaan ja Genelecit roikkumaan.
Sitten itse tupaa mittaamaan. Siinä sitten kestikin. 160Hz alue oli ihan tajuttomalla kuopalla. Vanha kehno seisova-aalto riivasi. Pikku ongelma oli veikata minkä tasopintojen välissä aalto pääsi syntymään, mutta pikku näppärän huone moodi kalkulaattorin avustuksella päättelin aallon jäävän pöräämään huoneen pituus suuntaan. Jollain tuo tarttisi tappaa. Olen tuumaillut reikäresonaattoreiden käyttämistä ennenkin, nyt tuli loisto tilaisuus koestaa moisia vehkeitä. Kalkulaattorit Excelissä käyntiin ja simuloimaan. Joulurauhan keskellä faijan talliin sopivia lastulevyn kapaleita etsimään ja mukava pari löytyikin. Pari kolme tuntia meni iloisesti reipasta 400:ä reikää poratessa. Roudasin levyt tarkkaamoon ja nostin seinälle. Smaart tulille ja melko nopeasti totesin, että saavutettu hyöty oli pyöreä nolla. Prkl! Homma ei toiminut palaakaan. Syy oli ilmiselvä. Reikäresonaattori toimii kuten miljoona pientä Helmholtz koteloa (vrt. refleksi subbasen kotelo ilman elementtiä ja sen reikää.) Toimiakseen reso vaatii ilmatiiviin kotelon. Toissa viikolla nostelin rei'ittämäni levyt takaisin Volvoon ja ajelin Järvenpäähän faijan pajalle koteloita värkkäämään. Taas heilahti muutama tunti iloisesti, akkuvääntimien akkuja lataillessa ja vaneria leikellessä, mutta valmista tuli. Pulttasin valmiin poksin Genelecien taakse, tarkkaamon ikkunan yläpuolelle ja ávot! 160Hz:n monttu heilahti 12dB:tä ylöspäin. Tästä innostuneena oon suunnitellut vielä toisen laatikon väkertämistä vastapäiselle (taka)seinälle. Pääsee eroon sitten lopustakin montusta.
Inho realistista käppyrää ilman resonaattoria (valkoinen) ja sen kanssa (vihreä).Toissapäivänä tuli vielä uusi reissu Järvenpään puu&metalli pajalle. Ketjut missä Genelecit killui alkoi resonoimaan, eli pärisemään siinä reilun 250Hz:n kohdilla. Komerot oli muutenkin hieman liian kapealla, jolloin stereokuva jäi vähän ohueksi. Tilttaaminenkaan ei ollut se "helpoin ikinä" homma. Kallen kanssa iskettiin päät yhteen ja kehiteltiin uutta ripustus metodia. Keksintö on melko simppeli. Gensujen omista ständeistä pöllittiin kaaret, joihin komero ruuvataan kyljistään kiinni. Se kiinnitettiin parilla lattaraudalla kierretankoon, joka roikkuu ison prikan ja lukkomutterin varassa kakkoneloseen läpi jyrsityssä urassa. Näin saatiin aikaan portaaton leveys säätö, sekä toimiva tilttaus. Eikä pärise. Kalle vähän epäili, että kestääkö viritys S30:n painoa (35kg), mutta roikuttuani itse hetken Gensun paikalla riitti osoittamaan kestävyyden.
Genelecin ripustus ja reikäresonaattori
G9 putkietari projektikin nytkähti tipan eteenpäin. Tilaamani piirilevy hävisi ensin johonkin postin syövereihin, joten parin kuukauden odottelun jälkeen levy tuli kuin tulikin. Nyt oon saanut printtiin kaikki "normi" komponentit kiinni ts. putket ja muuntajat puuttuu. Stereo konetta kun teen, niin olen mittanut kaikki komponentit jotta kumpaankin kanavaan heilahtaa mahdollisimman samanarvoiset osat samaan paikkaan. Hyvä siitä tulee. XS902 projekti taitaa jäädä kesken. Sain nimittäin DBX900 räkkiini orginaalin 902 De-Esserin. Ei juuri harmita. Jos hyvin käy niin kohta siellä on vielä pari 905 parametri korjainta. Lycka till.
Näin tällä erää, lisää tulee taas aikanaan. Rok!
-Paavo
torstai 30. lokakuuta 2008
Parin tunnin pikku homma: Asenna Amek.
Huh, melkoista säätöä sitten viime kirjoittelun.
Viimeinen kaksi viikkoa on kulunut studiotekniikan parissa. Matias, Terttu, Kalle, Perttu ja mä laitoimme firman pystyyn.
5 by 5 Oy aloitti toimintansa 2.10 ja ensitöikseen osti Minor Musicin studioliiketoiminnan Helsingin Pitäjänmäellä. Sitten mopo karkasikin suon puolelle akseleitaan myöten. Soundtracksin vanha sotaratsu Amek G2520 löysi paikkansa meidän tarkkaamosta ja sen asentaminen ei sitten ollut ihan niin helppo ja nopea homma kuin kuviteltiin.
Homma lähti käyntiin virtalähteiden tarkastamisella ja yhdestä löytyikin heti kiinni palanut tuuletin. Flekti vaihtoon ja mittari kiinni töpseleihin. Toisen PSU:n 10V railista puski 21 volttia! Tyristori minkä pitäisi polttaa sulake ylijännitteen sattuessa oli palanut, ja päästi täyden höyryn eteenpäin. Takaisin Partcoon ja osa vaihtoon. Railit alkoi näyttää tolkullisia jännitteitä, joten töpseleitä pöytään kiinni ja jännitteiden trimmausta. +17,5V ei tahtonut asettua millään kohdilleen, joten lisää tutkailua ja yksi kärähtänyt tantaalikonkka uusiksi. Vihdoinkin powerit kunnossa.
Samaan aikaan Matias suunnitteli patchin. Taas mopo lähti hyppysistä. 10 kappaletta Neutrikin Bantam rimoja tarkoittaa 960 töpselin paikkaa! Ja koko hoito kytketään Edacin multiliittimillä. Tikattiin Matiaksen kanssa 12:en multsariin piuhat kiinni. Hommaan vierähti pari päivää ja koria. Terttu ja Kalle ilmestyivät tikkaamaan XLR ja plugi liittimiä toiseen päätyyn. Meitsi alkoi kalibroimaan tiskiä, mikä olikin syytä tehdä. Vasemman ja oikean master kanavien ulostulo ero oli sinä 4dBu ja väylä ulostulot heilui missä sattui. Meisselillä ja tiskin VU mittarilla väylät oli melko helppo trimmata kohdilleen. Sitten vielä mikkipatchin juottaminen. Studion kaapelivedoista johtuen, päätimme juottaa piuhat suoraan Bantam rimaan, joten kolvi tiskin viereen ja kuumenemaan. Muutama iloinen tunti siinäkin vierähti, mutta lopputulos on siisti ja ennenkaikkea toimiva.
Soundtracksin aikoina tiskin lähimaastossa vedettiin spaddua miehissä, mikä on kolmella sanalla sanottuna ihan vitun tyhmää. Pulpetti oli kauttaaltaan tervan ja muiden pienhiukkasten peitossa. Parivaljakko Terru ja Perttu puunasivat kanava kerrallaan pulpetin tiskirätillä ja fairy vedellä. Alkoi nappuloista numerot näkymään ja sormetkin pysyy puhtaana kun pöytää käyttää.
Viime päivät on kulunut pikkuvikoja korjaillessa. Joitain potikoita on joutunut rassaamaan PRF:llä, patchin merkkailua jne. Bantam kaapelit saivat ultraäänipesurikylvyn ja alkoi kummasti toimimaan. Joitain kortteja on tullut tarkasteltua ja muutamia elkoja vaihdettua. Kyllä tuosta vielä pöytä syntyy. Kiitos Mika!
Faijasta vielä nopeasti:
Isukki siis oli Töölössä hoidettavana vielä pitkään onnettomuuden jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten tapahtui siirto Hyvinkään aluesairaalaan, missä faija kerkesi olemaan oikeen kolme päivää kunnes pääsi Suomen johtavaaan kuntoutuslaitokseen Synpasiaan, Tullinpuomin ja Auroran sairaalan välimaaston. Vaikka kuntoutus on vasta alkumetreillä on kehitystä tapahtunut ihan selkeästi ja uskon, että isukki pääse vielä tolpilleen. Aikaa tosin kuluu., mutta kyseessä on sitkeä ukko.
Viimeinen kaksi viikkoa on kulunut studiotekniikan parissa. Matias, Terttu, Kalle, Perttu ja mä laitoimme firman pystyyn.
5 by 5 Oy aloitti toimintansa 2.10 ja ensitöikseen osti Minor Musicin studioliiketoiminnan Helsingin Pitäjänmäellä. Sitten mopo karkasikin suon puolelle akseleitaan myöten. Soundtracksin vanha sotaratsu Amek G2520 löysi paikkansa meidän tarkkaamosta ja sen asentaminen ei sitten ollut ihan niin helppo ja nopea homma kuin kuviteltiin.
Homma lähti käyntiin virtalähteiden tarkastamisella ja yhdestä löytyikin heti kiinni palanut tuuletin. Flekti vaihtoon ja mittari kiinni töpseleihin. Toisen PSU:n 10V railista puski 21 volttia! Tyristori minkä pitäisi polttaa sulake ylijännitteen sattuessa oli palanut, ja päästi täyden höyryn eteenpäin. Takaisin Partcoon ja osa vaihtoon. Railit alkoi näyttää tolkullisia jännitteitä, joten töpseleitä pöytään kiinni ja jännitteiden trimmausta. +17,5V ei tahtonut asettua millään kohdilleen, joten lisää tutkailua ja yksi kärähtänyt tantaalikonkka uusiksi. Vihdoinkin powerit kunnossa.
Samaan aikaan Matias suunnitteli patchin. Taas mopo lähti hyppysistä. 10 kappaletta Neutrikin Bantam rimoja tarkoittaa 960 töpselin paikkaa! Ja koko hoito kytketään Edacin multiliittimillä. Tikattiin Matiaksen kanssa 12:en multsariin piuhat kiinni. Hommaan vierähti pari päivää ja koria. Terttu ja Kalle ilmestyivät tikkaamaan XLR ja plugi liittimiä toiseen päätyyn. Meitsi alkoi kalibroimaan tiskiä, mikä olikin syytä tehdä. Vasemman ja oikean master kanavien ulostulo ero oli sinä 4dBu ja väylä ulostulot heilui missä sattui. Meisselillä ja tiskin VU mittarilla väylät oli melko helppo trimmata kohdilleen. Sitten vielä mikkipatchin juottaminen. Studion kaapelivedoista johtuen, päätimme juottaa piuhat suoraan Bantam rimaan, joten kolvi tiskin viereen ja kuumenemaan. Muutama iloinen tunti siinäkin vierähti, mutta lopputulos on siisti ja ennenkaikkea toimiva.
Soundtracksin aikoina tiskin lähimaastossa vedettiin spaddua miehissä, mikä on kolmella sanalla sanottuna ihan vitun tyhmää. Pulpetti oli kauttaaltaan tervan ja muiden pienhiukkasten peitossa. Parivaljakko Terru ja Perttu puunasivat kanava kerrallaan pulpetin tiskirätillä ja fairy vedellä. Alkoi nappuloista numerot näkymään ja sormetkin pysyy puhtaana kun pöytää käyttää.
Viime päivät on kulunut pikkuvikoja korjaillessa. Joitain potikoita on joutunut rassaamaan PRF:llä, patchin merkkailua jne. Bantam kaapelit saivat ultraäänipesurikylvyn ja alkoi kummasti toimimaan. Joitain kortteja on tullut tarkasteltua ja muutamia elkoja vaihdettua. Kyllä tuosta vielä pöytä syntyy. Kiitos Mika!
Faijasta vielä nopeasti:
Isukki siis oli Töölössä hoidettavana vielä pitkään onnettomuuden jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten tapahtui siirto Hyvinkään aluesairaalaan, missä faija kerkesi olemaan oikeen kolme päivää kunnes pääsi Suomen johtavaaan kuntoutuslaitokseen Synpasiaan, Tullinpuomin ja Auroran sairaalan välimaaston. Vaikka kuntoutus on vasta alkumetreillä on kehitystä tapahtunut ihan selkeästi ja uskon, että isukki pääse vielä tolpilleen. Aikaa tosin kuluu., mutta kyseessä on sitkeä ukko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
