Homma putkessa.

Niinkuin otsakkeesta saattaa arvata, liittyy tämä teksti G9 etari projektiin.
Terttu-ystäväni kertoi Lauluyhtye Viiden saapuvan studiolle helmikuun puolenvälin tiimoilla. Putkien aina niin kotoisa lämpö ei siis olisi pahitteeksi, joten tuumasta toimeen.

Homma alkoi laatikon tilaamisella. Päädyttiin Tertun kanssa valmiiseen malliin, joten e-maili Sloveniaan Tat Purushalle, kuka myy valmiita lootia erilaisiin DIY projekteihin Prodigy Pro:n foorumin Black Market osiossa. Tässä oli helppo osuus. Alkoi loppujen hilujen metsästys.

Osotolistalla oli vielä itse tuubit, Lundahlin muuntajat ja kaikenlaista pikku-komponenttia. Puoli päivää heilahti iloisesti kun ajeli sikin-sokin Helsinkiä rojujen perässä. Putket ostin mistäpä muualtakaan kuin Uraltonesta, missä Kankaanpään Mikon avustuksella valittiin laitteen sieluksi JJ ECC802S tuubit. Partcon kautta Noretroniin, missä Lundahlit odottelivatkin jo hakijaansa. Pajalle ostoskassien kanssa ja kolvi kuumaksi. Varsinaisia ongelmia itse rakentamisen kanssa ei ollut, aikaa vain kului ihan perkeleesti, huolella kun teki. Viimein alkoi näyttää siltä että kaikki tarvittavat hilut olivat paikoillaan, oikeissa asennoissaan. Asettelin koko kattauksen tukevan puulevyn päälle, ruuvailin hieman kiinni ja otin valokuvan muistoksi, josko sähkövirran ensikertaa kytkettyäni koko komeus räjähtääkin silmille.

G9 ensitestipenkissä. Uskaltaisko tuohon laittaa valtakunnan virtaa?

Jätin putket tarkoituksella pois ensimmäisen testin ajaksi. Virtalähde ei lähde tällöin supattamaan, kuin osittain, mikä olikin tarkoitus, jotta voi varmistaa kaiken muun olevan kunnossa. Pikainen hermospaddu ja käsi katkaisijalle. Ei perkele! Vehje ei räjähtänyt, alkanut savuta tai oikeastaan mitään muutakaan. Iso punainen ledi syttyi iloisesti merkikisi siitä, että +12V (putkien hehkujännite) on paikalla. No hitto, virrat veks ja putket kiinni.

Vieläkin jännittää tuleeko uuden karheista putkista entiset?

Iloinen punainen led!

Tällä kertaa rohkenin laittaa virrat koneeseen ilman hermospaddua. Ja kuinka ollakkaan, kaikki näytti toimivan, ainakaan sulakkeita ei palanut (pientä kihelmöintiä, hehkutusta, hyvää fiilistä.) Y-mittari tulille ja loppuja jännitteitä tarkistelemaan. Kaikki oli ihan ok. Phantomin +48V piti säätää kohdalleen. Kesti noin sekunti. No piru, ääntähän tuosta pitää seuraavaksi läpi ottaa, testilaitteet esiin.

Uskolliset testivermeet, SM57 ja Vestax pikku-aktiivi.

Töpselit kiinni ja menoksi. Yllätykseni oli todella suuri kun kumpikin kanava pelasi kuin unelma. Ei hurinoita, pörinöitä, vinkunaa tai mitään kummaa. Kaikki toimi 100%, simple as that. Pakkohan vehjestä oli vähän diggailla, neitsyyttä kun siltä tavallaan vietiin. Ajoin putkia tosi kovaa ja jarruttelin koneen Output volalla. Nättiä säröä 8-) Ajelin toki myös normi gaineilla, ja soundi oli sanalla sanoen lämmin, jopa Vestaxissa ja 57:lla. Otin vertailun vuoksi hatsit myös LA-Audion trankku-etarista. Lämpö loisti poissaolollaan ja 57 kuulosti totutusti viisseiskalta.

Nyt sitten odotellaan, että Slovenian posti saa laatikon Pitäjänmäkeen, rojut poksiin ja kansi kiinni. Pientä metallityötä asennus vielä teettää ja katkon piuhat samalla sopivan mittaisiksi sekä päättelen ne kunnolla kutisukkien ja muiden kera, mutta tuskin tuohon enää päivää enempää kuluu. Odottelen innolla, että kone pääsee tositoimiin ja saa tehtyä kunnollista A/B testiä trankku laitteiden kanssa. Kone joutuu myös Smaartin pihteihin, jotta selviää mahdolliset erot A ja B kanavien välillä. Näistä sitten lisää ensi kerralla. ROK!

Aivan pakollinen Glow In The Dark kuva.

Eteenpäin sano mummo lumessa.

Lumesta vaan ei ole tietoakaan. Eteenpäin silti.

Studio-ostos on tehnyt vapaa-ajan vietto ongelmasta historiaa. Rakentamista on riittänyt. Aika ajoin löytää itsensä nukkumasta tarkkaamon sohvalta, mutta siellä onkin paras soundi vetää hirsiä :p
Amek alkaa olemaan ns. täydessä tikissä ja ulkosetkin laitteet pelitävät jo ihan mukavasti. Näistä viimeisimpänä sain Rantasen tekemän räkin supattamaan. Vehkeestä löytyy 6 kanavaa MX-4 kompuroita ja stereo pari AX-4 säröttimiä. Loisto laitteita.

Yksi pisimpään kestäneitä projekteja oli pääkuuntelun virittäminen. Kun Amek heilautettiin tupaan sisään niin Genelecin S30:set rojautettiin kylmästi pöydän lipalle ja setti laitettiin tulille korvakuulolla. No arvaahan sen mitä siinä käy. Hiukan ennen joulua aloin mittailemaan tupaa ja kuuntelua. Perinteitä noudattaen laitoin mittamikin pojottamaan pyhän mittarastin kohdalle, Gensu pään päälle ja nurkkiin pyörimään. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman lähelle seinäpintoja jotta pahimmilta vaihekumoutumisilta säästyttäisiin. Mittari todisti väittämän oikeaksi, joten ketju kauppaan ja Genelecit roikkumaan.
Sitten itse tupaa mittaamaan. Siinä sitten kestikin. 160Hz alue oli ihan tajuttomalla kuopalla. Vanha kehno seisova-aalto riivasi. Pikku ongelma oli veikata minkä tasopintojen välissä aalto pääsi syntymään, mutta pikku näppärän huone moodi kalkulaattorin avustuksella päättelin aallon jäävän pöräämään huoneen pituus suuntaan. Jollain tuo tarttisi tappaa. Olen tuumaillut reikäresonaattoreiden käyttämistä ennenkin, nyt tuli loisto tilaisuus koestaa moisia vehkeitä. Kalkulaattorit Excelissä käyntiin ja simuloimaan. Joulurauhan keskellä faijan talliin sopivia lastulevyn kapaleita etsimään ja mukava pari löytyikin. Pari kolme tuntia meni iloisesti reipasta 400:ä reikää poratessa. Roudasin levyt tarkkaamoon ja nostin seinälle. Smaart tulille ja melko nopeasti totesin, että saavutettu hyöty oli pyöreä nolla. Prkl! Homma ei toiminut palaakaan. Syy oli ilmiselvä. Reikäresonaattori toimii kuten miljoona pientä Helmholtz koteloa (vrt. refleksi subbasen kotelo ilman elementtiä ja sen reikää.) Toimiakseen reso vaatii ilmatiiviin kotelon. Toissa viikolla nostelin rei'ittämäni levyt takaisin Volvoon ja ajelin Järvenpäähän faijan pajalle koteloita värkkäämään. Taas heilahti muutama tunti iloisesti, akkuvääntimien akkuja lataillessa ja vaneria leikellessä, mutta valmista tuli. Pulttasin valmiin poksin Genelecien taakse, tarkkaamon ikkunan yläpuolelle ja ávot! 160Hz:n monttu heilahti 12dB:tä ylöspäin. Tästä innostuneena oon suunnitellut vielä toisen laatikon väkertämistä vastapäiselle (taka)seinälle. Pääsee eroon sitten lopustakin montusta.

Inho realistista käppyrää ilman resonaattoria (valkoinen) ja sen kanssa (vihreä).

Toissapäivänä tuli vielä uusi reissu Järvenpään puu&metalli pajalle. Ketjut missä Genelecit killui alkoi resonoimaan, eli pärisemään siinä reilun 250Hz:n kohdilla. Komerot oli muutenkin hieman liian kapealla, jolloin stereokuva jäi vähän ohueksi. Tilttaaminenkaan ei ollut se "helpoin ikinä" homma. Kallen kanssa iskettiin päät yhteen ja kehiteltiin uutta ripustus metodia. Keksintö on melko simppeli. Gensujen omista ständeistä pöllittiin kaaret, joihin komero ruuvataan kyljistään kiinni. Se kiinnitettiin parilla lattaraudalla kierretankoon, joka roikkuu ison prikan ja lukkomutterin varassa kakkoneloseen läpi jyrsityssä urassa. Näin saatiin aikaan portaaton leveys säätö, sekä toimiva tilttaus. Eikä pärise. Kalle vähän epäili, että kestääkö viritys S30:n painoa (35kg), mutta roikuttuani itse hetken Gensun paikalla riitti osoittamaan kestävyyden.

Genelecin ripustus ja reikäresonaattori

G9 putkietari projektikin nytkähti tipan eteenpäin. Tilaamani piirilevy hävisi ensin johonkin postin syövereihin, joten parin kuukauden odottelun jälkeen levy tuli kuin tulikin. Nyt oon saanut printtiin kaikki "normi" komponentit kiinni ts. putket ja muuntajat puuttuu. Stereo konetta kun teen, niin olen mittanut kaikki komponentit jotta kumpaankin kanavaan heilahtaa mahdollisimman samanarvoiset osat samaan paikkaan. Hyvä siitä tulee. XS902 projekti taitaa jäädä kesken. Sain nimittäin DBX900 räkkiini orginaalin 902 De-Esserin. Ei juuri harmita. Jos hyvin käy niin kohta siellä on vielä pari 905 parametri korjainta. Lycka till.

Näin tällä erää, lisää tulee taas aikanaan. Rok!

-Paavo

Parin tunnin pikku homma: Asenna Amek.

Huh, melkoista säätöä sitten viime kirjoittelun.

Viimeinen kaksi viikkoa on kulunut studiotekniikan parissa. Matias, Terttu, Kalle, Perttu ja mä laitoimme firman pystyyn.
5 by 5 Oy aloitti toimintansa 2.10 ja ensitöikseen osti Minor Musicin studioliiketoiminnan Helsingin Pitäjänmäellä. Sitten mopo karkasikin suon puolelle akseleitaan myöten. Soundtracksin vanha sotaratsu Amek G2520 löysi paikkansa meidän tarkkaamosta ja sen asentaminen ei sitten ollut ihan niin helppo ja nopea homma kuin kuviteltiin.
Homma lähti käyntiin virtalähteiden tarkastamisella ja yhdestä löytyikin heti kiinni palanut tuuletin. Flekti vaihtoon ja mittari kiinni töpseleihin. Toisen PSU:n 10V railista puski 21 volttia! Tyristori minkä pitäisi polttaa sulake ylijännitteen sattuessa oli palanut, ja päästi täyden höyryn eteenpäin. Takaisin Partcoon ja osa vaihtoon. Railit alkoi näyttää tolkullisia jännitteitä, joten töpseleitä pöytään kiinni ja jännitteiden trimmausta. +17,5V ei tahtonut asettua millään kohdilleen, joten lisää tutkailua ja yksi kärähtänyt tantaalikonkka uusiksi. Vihdoinkin powerit kunnossa.
Samaan aikaan Matias suunnitteli patchin. Taas mopo lähti hyppysistä. 10 kappaletta Neutrikin Bantam rimoja tarkoittaa 960 töpselin paikkaa! Ja koko hoito kytketään Edacin multiliittimillä. Tikattiin Matiaksen kanssa 12:en multsariin piuhat kiinni. Hommaan vierähti pari päivää ja koria. Terttu ja Kalle ilmestyivät tikkaamaan XLR ja plugi liittimiä toiseen päätyyn. Meitsi alkoi kalibroimaan tiskiä, mikä olikin syytä tehdä. Vasemman ja oikean master kanavien ulostulo ero oli sinä 4dBu ja väylä ulostulot heilui missä sattui. Meisselillä ja tiskin VU mittarilla väylät oli melko helppo trimmata kohdilleen. Sitten vielä mikkipatchin juottaminen. Studion kaapelivedoista johtuen, päätimme juottaa piuhat suoraan Bantam rimaan, joten kolvi tiskin viereen ja kuumenemaan. Muutama iloinen tunti siinäkin vierähti, mutta lopputulos on siisti ja ennenkaikkea toimiva.

Soundtracksin aikoina tiskin lähimaastossa vedettiin spaddua miehissä, mikä on kolmella sanalla sanottuna ihan vitun tyhmää. Pulpetti oli kauttaaltaan tervan ja muiden pienhiukkasten peitossa. Parivaljakko Terru ja Perttu puunasivat kanava kerrallaan pulpetin tiskirätillä ja fairy vedellä. Alkoi nappuloista numerot näkymään ja sormetkin pysyy puhtaana kun pöytää käyttää.

Viime päivät on kulunut pikkuvikoja korjaillessa. Joitain potikoita on joutunut rassaamaan PRF:llä, patchin merkkailua jne. Bantam kaapelit saivat ultraäänipesurikylvyn ja alkoi kummasti toimimaan. Joitain kortteja on tullut tarkasteltua ja muutamia elkoja vaihdettua. Kyllä tuosta vielä pöytä syntyy. Kiitos Mika!


Faijasta vielä nopeasti:
Isukki siis oli Töölössä hoidettavana vielä pitkään onnettomuuden jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten tapahtui siirto Hyvinkään aluesairaalaan, missä faija kerkesi olemaan oikeen kolme päivää kunnes pääsi Suomen johtavaaan kuntoutuslaitokseen Synpasiaan, Tullinpuomin ja Auroran sairaalan välimaaston. Vaikka kuntoutus on vasta alkumetreillä on kehitystä tapahtunut ihan selkeästi ja uskon, että isukki pääse vielä tolpilleen. Aikaa tosin kuluu., mutta kyseessä on sitkeä ukko.

Kaikenlaista harmia

Otsikon mukaan.

Faija perkele otti ja putosi maltillisen 5 metriä pää edellä kanveesiin rakennustelineiltä. Voi vain arvata kuinka paljon ihmisruumis ottaa kipeää moisesta. Töölön sairaalan tapturma-aseman sekä tehovalvonta osaton henkilökunta saa isot kiitokset isukin hoidosta. Varsinkin se nimettömäksi jäänyt hoitaja kaveri, kuka kysyi multa, että kuinka menee ja jaksoi jutella muutaman hetken kun näki etten itsekään ollut enää ihan parhaimmillani. Nyttemmin faija on pääsyt normi vuodeosastolle, mutta pitkä kuntoutus jakso on yhä edessä. Vähän (siis paljon) jänskättää miten iskä ottaa haltuun kuntoutuksen. Sanoi, ettei sairaalan tunti päivässä metodista oo mihkään, joten väitän että tahtoa riitää!

Faijan onnettomuuden jälkeen on satanut syliin perkeleesti kaikenlaista kuraa. Tuomen Villen äänihuulet lahdattiin Lostarin edustalla,Waldén kuoli tulipalossa, vaimon ystävä ajoi autolla pahasti päin puuta ja joku sekasin oleva teini ampui ihmisiä Kauhujoella. Ihme hommaa. Se on prkl kumma, että jotenkin kaikki skeida putoo syliin samaan aikaan.

Ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvää mahtuisi joukkoon, olkoonkin että audio jargonista puhutaan. Sain pitkän odotuksen jälkeen DBX:n 903 kompuroita 4 ränniä ja voi että pelaa hienosti pikku kunnostamisen jälkeen. Vaihdoin kaikki elkot ja kahdesta kortista oli mittaroinnin oparit kärähtäneet. Koneet pääsi tositoimiin XL femmojen kanssa Pressa klubilla, ja ainoa mitä jäin vaille oli kunnollinen de-esseri. Onneksi australian oma poika Curtis lanseerasi oman versionsa 902:sta THAT fiman piireihin perustaen. Sain pusattua kasaan oman piirilievy suunnitelman, ja ensi viikolla käy tie ferrokloridi kauppaan. Ans kattoo mitä syntyy.

Rauhaa ja rakkautta

Otsikon mukaan iisisti on otettu, which have been nice.

Tilanne rikkoutui männä lauantaina kun kävin ensi kertaa oikealla keikalla sitten Myötätuuli Rockin, Broadwayn hommissa Red Bull lentopäivää nakertamassa kasaan.
Homman nimi oli se, että Hakaniemen rannassa käytyyn kisaan oli valittu 40 tiimiä, jotka olivat rakentaneet kukin oman näköisensä lentolaitteen. Minkäänmoista moottoria (kierrettyjä kuminauhoja, mäyräkoiria ja sen sellaista) ei laitteessa saanut olla, vaan vehkeiden olisi pitänyt mies työntövoimalla annetun vauhdin jälkeen liidellä lokkien lailla meren yllä, mihin kiitoratana toimineen rampin päädystä oli kuuden metrin pudotus. Suurin osa vehkeistä nimen omaan putosi suoriltaan jonkkaan. Hauskaa tai ei niin toiminta näytti todella vaaralliselta puuhalta, ihme ettei ketään sattunut pahemmin.
Mä olen todella pettynyt suomalaisten lentolaitteen rakennus taitoon, pisin lento oli 18 metriä ja risat. Maailmanennätys puuhassa on 59 metriä...
Työnäkökulmasta hommat meni ihan mukavasti. Vainion Jari oli suunnitellut PA:n ja se oli suurimmaksi osaksi jo ylhäällä kun marssin lauantaina tonteille. Pientä jarrua aiheutti PA tornien ripustuspisteet. I-palkki jolle oli luvattu ja vannottu 500kg kantavuus muuttui U-palkiksi hetkessä sen jälkeen kun pa oli pantu siiheen killumaan.

Laittaisitko tähän 500kg?

Nosteltiin torneihin omat Slickin trussi pätkät ja koilottimet ilmaan. Tiskinä Jammun ÄläSysi, mikä kuulluu mun inhokkilistan paikalle no. 2 heti DM1000:sen jälkeen, mutta minkäs teet. X-monitorilla oisin tehnyt saman homman mihin nyt kului puolitoista tuntia, 5:teen minuuttiin... Tehdäänkö nopeesti vai tietokoneella? Sunnuntaina tuli sitten vettä, oli märkää ja ajoittain paljon jengiä. Kisat ohi kamat kasaan, himaan.

Rakentelin Tertulle taannoin jonkun laiskan kitara efekti vehkeen, jonka se oli tilannut rakennussarjana jostain päin maailmaa. Hommasta innostuneena aloin katselemaan olisiko samanhenkistä sarjaa mikkietari rintamalla ja aika nopeasti netin kätköistä löytyi Gyraf Audion sivut. Tanskalainen seppä nimeltä Jakob on pusaillut legendaarisia Pultec EQ:ita, SSL:n kompuroita ja sen sellaista kasaan. Nykyään kaveri rakentaa omaa suunnitteluaan käsityönä kasaan ja mikä mukavinta, tarjoaa skemat ja jopa valmiit piirilevykuva tee-se-itse jengille ilmaiseksi. Huippua! Innostuin kaverin G9 putkietarista, jonka signaalitieltä on turha etsiä puolijohteita. Toinen tanskan seppä Gustav valmistaa ja myy valmiita piirilevyjä lähes omakustanne hintaan, joten tilaus lähti miltei heti. Nyt alkaa sen päiväinen osien metsästys ja joskus hamassa tulevaisuudessa pääsee koittamaan onko putkissa sitä taikaa, mitä kaikki hehkuttaa. Pikku modausta vehjes tulee saamaan. Alapään leikkurin haluun selkeesti jyrkemmäksi kuin 6db/Oct. Ja taajuudet virittelen varmaan 80Hz ja 160Hz paikkeille. Harmi, että säädettävä botne filsu taitaa huutaa (niin siis mä en tajua elektroniikasta mitään, mutta kolvi pysyy kädessä) puolijohteita mukaan, joten se pitää unohtaa. Mulle riittää kompromissiksi muutama kiinteä asetus, kyllä niistä joku aina osuu liki kohdalleen. Yritänpä pitää täällä pientä päiväkirjaa, miten homma edistyy.

Vaimo kulta perusti oman yrityksen jo tuossa huhtikuun loppupuolella, ja vuokrasi toimitilat kuluvan kuun alusta, joten markkinointiasiat piti saada ojennukseen. Aloin rakentamaan Divan Konservointistudion nettisivuja jo toukokuussa ja valmista syntyi vihdoinkin. Oon ite erittäin tyytyväinen sivun lay-outtiin ja informatiivisuuteen. Jopa alan ammattilaiset on diggaillut saittia, vetää suun hymyyn :)

Peace and love,
Paavo

Pool Party!

Mitäs jos aina ei olisikaan töissä?

Katrin koulukaveri Mia miehensä Teemun kanssa ovat järjestäneet allasbileet kotipihallaan vaatimattomasti 9:n vuoden ajan, ja tänä vuonna onnistuttiin Katrin kanssa niihin osallistumaan.
Nukarilla sijaitsevan idyllisen omakotitalon pihaan oli asennettu halkaisijaltaan noin 4 metrinen allas, johon mahtui helposti parikymmentä iloisesti kännissä olevaa pulikoitsijaa. Grillaus fasiliteetit oli suojattu asianmukaisella teltalla ja toinen mokoma oli pystytetty keskelle pihaa ja sisustettu muutamilla ajattomilla verhoilla, tuolilla ja sohvalla. Katosta roikkuvaa kruunu henkistä valopyydystä unohtamatta.

Bileet käynnistyivät siis pe 11.7 kello 16, jonne laskeuduttiin tyylipuhtaasti kahdeksan kieppeillä ja nostettiin teltta pystyyn. Normi kaavan mukaan olutta, grillaamista ja sauna. Mikä oli muuten hyvä! Vietin perjantai-illasta helpon 4 tuntia tuossa maan mainiossa puulämmitteisessä löylyhuoneessa, jonka lämpö oli asettunut miedon mukavaan 60:n celsiuksen tuntumaan ja vettä kiukaalle paiskatessa löylyä tuli piiskaksi asti, mutta silti niin pehmeää... Ilta venyi tietty yöksi ja siinä viiden aikaan kipattiin Katrin kanssa telttaan nukkumaan. Meitsin unen lahjoilla nukuin lauantaina kankkusta pitkälle iltapäivään, muiden alottaessa jo uutta nousua. Lisää väkeä paikalle, uudet oluet auki ja sitä rataa lähetettiin lauantai käyntiin. Tuikkasin jo pe iltana kaslerit marinoitumaan perinteikkääseen soija, chili, öljy, chili, valkosipuli, chili, Jallu, chili marinaadiin johon lisäsin päivän ekstraksi mojovan annoksen tuoretta rosmariinia. Jo pelkkä grillistä noussut tuoksu riitti pudottamaan jalat alta. Enpä muista että marinointi olisi hetkeen osunut noin hyvin kohdalleen. Pikkasen paprikaa ja sipulia kaslerin viereen grilliin sekä marinoituja oliiveja ja Tertun suosituksesta Etelä Afrikkalainen "Out Of Africa" punaviini kruunasi päivällisen. Kaiken tämän ohessa taisin viettää saunassa 8 tuntia. Jessus miten hyvä base!

Olo on melko rentoutunut, huolet ei paljoa paina ja taas jaksaa puskea kohti uusia haasteita! Rock!

Hyvää iltaa.

Alotin äänitarkkailijan tontilla valtionkonttorissa eli YLE:ssä, uutishuoneella. Työmaahan kuuluu Studiot 5 (FST uutiset, alueuutiset) 24 (valtakunnan uutiset, urheiluruutu, Päivän Kasvi) ja 25 (Lotto ja viking lotto, aamutv) eli suomen suosituimmat ohjelmat!

Nyt oon ollut viikon koulutuksessa ja ajellut lähetyksiä vanhempien kollegoiden valvovien silmien alla. Ikinä, siis koskaan ikinä ei oo yhdenkään keikan alku jännittänyt niin paljoa kuin ensimmäinen lähetys. YLE tuottaa ohjelmat suorana, eli jos ja kun kanava ei ole auki niin meni jo. Ei toi mitään mahdotonta hommaa ole. Muutaman lähetyksen jälkeen alkaa muistamaan miten eri ohjelmat kulkee. Toinen juttu on vielä kun tehdään suoria reportteja suomesta tai maailmalta. Ja aika-ajoin on todella kiire. Muuten onkin tosi lungia ja suurin osa työpäivästä on käkkimistä. Firmalla on tosin mukavat ajanvietto fasiliteetit, joten tuostakaan tuskin ongelmaa saa aikaiseksi.

Synttäritkin oli ja meni. 32 tuli täyteen, olo on ennemmin reilun nelikymppisen luokkaa. Synttäri vapaapäivänä täräytettiin perheen kanssa Luonnontieteelliseen museoon. Aivan mahtava mesta! Ne on remontoinut taloa ja näyttelyä viimeisen 5 vuotta ja lopputulos on todella käymisen arvoinen. Koko näyttely on tehty muksuja silmällä pitäen, eli sielä on kaikenlaisia kiviä ja karvoja, joita saa räplätä. Pysyy sormet kurissa sitten kun ei tartte koskea esineisiin. Esillä olevat jutut on laitettu muksujen tasolle, eli kankkusta kärsivän isukin ei tartte nostella jälkikasvua puoleentoista metriin ihan koko aikaa.

"Luut kertovat" osio oli jokseenkin mykistävä. Suosittelen. Eikä sen hirmuliskon kalkkijäänteetkään ihan jokapäivästä kauraa ole.