Parin tunnin pikku homma: Asenna Amek.

Huh, melkoista säätöä sitten viime kirjoittelun.

Viimeinen kaksi viikkoa on kulunut studiotekniikan parissa. Matias, Terttu, Kalle, Perttu ja mä laitoimme firman pystyyn.
5 by 5 Oy aloitti toimintansa 2.10 ja ensitöikseen osti Minor Musicin studioliiketoiminnan Helsingin Pitäjänmäellä. Sitten mopo karkasikin suon puolelle akseleitaan myöten. Soundtracksin vanha sotaratsu Amek G2520 löysi paikkansa meidän tarkkaamosta ja sen asentaminen ei sitten ollut ihan niin helppo ja nopea homma kuin kuviteltiin.
Homma lähti käyntiin virtalähteiden tarkastamisella ja yhdestä löytyikin heti kiinni palanut tuuletin. Flekti vaihtoon ja mittari kiinni töpseleihin. Toisen PSU:n 10V railista puski 21 volttia! Tyristori minkä pitäisi polttaa sulake ylijännitteen sattuessa oli palanut, ja päästi täyden höyryn eteenpäin. Takaisin Partcoon ja osa vaihtoon. Railit alkoi näyttää tolkullisia jännitteitä, joten töpseleitä pöytään kiinni ja jännitteiden trimmausta. +17,5V ei tahtonut asettua millään kohdilleen, joten lisää tutkailua ja yksi kärähtänyt tantaalikonkka uusiksi. Vihdoinkin powerit kunnossa.
Samaan aikaan Matias suunnitteli patchin. Taas mopo lähti hyppysistä. 10 kappaletta Neutrikin Bantam rimoja tarkoittaa 960 töpselin paikkaa! Ja koko hoito kytketään Edacin multiliittimillä. Tikattiin Matiaksen kanssa 12:en multsariin piuhat kiinni. Hommaan vierähti pari päivää ja koria. Terttu ja Kalle ilmestyivät tikkaamaan XLR ja plugi liittimiä toiseen päätyyn. Meitsi alkoi kalibroimaan tiskiä, mikä olikin syytä tehdä. Vasemman ja oikean master kanavien ulostulo ero oli sinä 4dBu ja väylä ulostulot heilui missä sattui. Meisselillä ja tiskin VU mittarilla väylät oli melko helppo trimmata kohdilleen. Sitten vielä mikkipatchin juottaminen. Studion kaapelivedoista johtuen, päätimme juottaa piuhat suoraan Bantam rimaan, joten kolvi tiskin viereen ja kuumenemaan. Muutama iloinen tunti siinäkin vierähti, mutta lopputulos on siisti ja ennenkaikkea toimiva.

Soundtracksin aikoina tiskin lähimaastossa vedettiin spaddua miehissä, mikä on kolmella sanalla sanottuna ihan vitun tyhmää. Pulpetti oli kauttaaltaan tervan ja muiden pienhiukkasten peitossa. Parivaljakko Terru ja Perttu puunasivat kanava kerrallaan pulpetin tiskirätillä ja fairy vedellä. Alkoi nappuloista numerot näkymään ja sormetkin pysyy puhtaana kun pöytää käyttää.

Viime päivät on kulunut pikkuvikoja korjaillessa. Joitain potikoita on joutunut rassaamaan PRF:llä, patchin merkkailua jne. Bantam kaapelit saivat ultraäänipesurikylvyn ja alkoi kummasti toimimaan. Joitain kortteja on tullut tarkasteltua ja muutamia elkoja vaihdettua. Kyllä tuosta vielä pöytä syntyy. Kiitos Mika!


Faijasta vielä nopeasti:
Isukki siis oli Töölössä hoidettavana vielä pitkään onnettomuuden jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten tapahtui siirto Hyvinkään aluesairaalaan, missä faija kerkesi olemaan oikeen kolme päivää kunnes pääsi Suomen johtavaaan kuntoutuslaitokseen Synpasiaan, Tullinpuomin ja Auroran sairaalan välimaaston. Vaikka kuntoutus on vasta alkumetreillä on kehitystä tapahtunut ihan selkeästi ja uskon, että isukki pääse vielä tolpilleen. Aikaa tosin kuluu., mutta kyseessä on sitkeä ukko.

Kaikenlaista harmia

Otsikon mukaan.

Faija perkele otti ja putosi maltillisen 5 metriä pää edellä kanveesiin rakennustelineiltä. Voi vain arvata kuinka paljon ihmisruumis ottaa kipeää moisesta. Töölön sairaalan tapturma-aseman sekä tehovalvonta osaton henkilökunta saa isot kiitokset isukin hoidosta. Varsinkin se nimettömäksi jäänyt hoitaja kaveri, kuka kysyi multa, että kuinka menee ja jaksoi jutella muutaman hetken kun näki etten itsekään ollut enää ihan parhaimmillani. Nyttemmin faija on pääsyt normi vuodeosastolle, mutta pitkä kuntoutus jakso on yhä edessä. Vähän (siis paljon) jänskättää miten iskä ottaa haltuun kuntoutuksen. Sanoi, ettei sairaalan tunti päivässä metodista oo mihkään, joten väitän että tahtoa riitää!

Faijan onnettomuuden jälkeen on satanut syliin perkeleesti kaikenlaista kuraa. Tuomen Villen äänihuulet lahdattiin Lostarin edustalla,Waldén kuoli tulipalossa, vaimon ystävä ajoi autolla pahasti päin puuta ja joku sekasin oleva teini ampui ihmisiä Kauhujoella. Ihme hommaa. Se on prkl kumma, että jotenkin kaikki skeida putoo syliin samaan aikaan.

Ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvää mahtuisi joukkoon, olkoonkin että audio jargonista puhutaan. Sain pitkän odotuksen jälkeen DBX:n 903 kompuroita 4 ränniä ja voi että pelaa hienosti pikku kunnostamisen jälkeen. Vaihdoin kaikki elkot ja kahdesta kortista oli mittaroinnin oparit kärähtäneet. Koneet pääsi tositoimiin XL femmojen kanssa Pressa klubilla, ja ainoa mitä jäin vaille oli kunnollinen de-esseri. Onneksi australian oma poika Curtis lanseerasi oman versionsa 902:sta THAT fiman piireihin perustaen. Sain pusattua kasaan oman piirilievy suunnitelman, ja ensi viikolla käy tie ferrokloridi kauppaan. Ans kattoo mitä syntyy.

Rauhaa ja rakkautta

Otsikon mukaan iisisti on otettu, which have been nice.

Tilanne rikkoutui männä lauantaina kun kävin ensi kertaa oikealla keikalla sitten Myötätuuli Rockin, Broadwayn hommissa Red Bull lentopäivää nakertamassa kasaan.
Homman nimi oli se, että Hakaniemen rannassa käytyyn kisaan oli valittu 40 tiimiä, jotka olivat rakentaneet kukin oman näköisensä lentolaitteen. Minkäänmoista moottoria (kierrettyjä kuminauhoja, mäyräkoiria ja sen sellaista) ei laitteessa saanut olla, vaan vehkeiden olisi pitänyt mies työntövoimalla annetun vauhdin jälkeen liidellä lokkien lailla meren yllä, mihin kiitoratana toimineen rampin päädystä oli kuuden metrin pudotus. Suurin osa vehkeistä nimen omaan putosi suoriltaan jonkkaan. Hauskaa tai ei niin toiminta näytti todella vaaralliselta puuhalta, ihme ettei ketään sattunut pahemmin.
Mä olen todella pettynyt suomalaisten lentolaitteen rakennus taitoon, pisin lento oli 18 metriä ja risat. Maailmanennätys puuhassa on 59 metriä...
Työnäkökulmasta hommat meni ihan mukavasti. Vainion Jari oli suunnitellut PA:n ja se oli suurimmaksi osaksi jo ylhäällä kun marssin lauantaina tonteille. Pientä jarrua aiheutti PA tornien ripustuspisteet. I-palkki jolle oli luvattu ja vannottu 500kg kantavuus muuttui U-palkiksi hetkessä sen jälkeen kun pa oli pantu siiheen killumaan.

Laittaisitko tähän 500kg?

Nosteltiin torneihin omat Slickin trussi pätkät ja koilottimet ilmaan. Tiskinä Jammun ÄläSysi, mikä kuulluu mun inhokkilistan paikalle no. 2 heti DM1000:sen jälkeen, mutta minkäs teet. X-monitorilla oisin tehnyt saman homman mihin nyt kului puolitoista tuntia, 5:teen minuuttiin... Tehdäänkö nopeesti vai tietokoneella? Sunnuntaina tuli sitten vettä, oli märkää ja ajoittain paljon jengiä. Kisat ohi kamat kasaan, himaan.

Rakentelin Tertulle taannoin jonkun laiskan kitara efekti vehkeen, jonka se oli tilannut rakennussarjana jostain päin maailmaa. Hommasta innostuneena aloin katselemaan olisiko samanhenkistä sarjaa mikkietari rintamalla ja aika nopeasti netin kätköistä löytyi Gyraf Audion sivut. Tanskalainen seppä nimeltä Jakob on pusaillut legendaarisia Pultec EQ:ita, SSL:n kompuroita ja sen sellaista kasaan. Nykyään kaveri rakentaa omaa suunnitteluaan käsityönä kasaan ja mikä mukavinta, tarjoaa skemat ja jopa valmiit piirilevykuva tee-se-itse jengille ilmaiseksi. Huippua! Innostuin kaverin G9 putkietarista, jonka signaalitieltä on turha etsiä puolijohteita. Toinen tanskan seppä Gustav valmistaa ja myy valmiita piirilevyjä lähes omakustanne hintaan, joten tilaus lähti miltei heti. Nyt alkaa sen päiväinen osien metsästys ja joskus hamassa tulevaisuudessa pääsee koittamaan onko putkissa sitä taikaa, mitä kaikki hehkuttaa. Pikku modausta vehjes tulee saamaan. Alapään leikkurin haluun selkeesti jyrkemmäksi kuin 6db/Oct. Ja taajuudet virittelen varmaan 80Hz ja 160Hz paikkeille. Harmi, että säädettävä botne filsu taitaa huutaa (niin siis mä en tajua elektroniikasta mitään, mutta kolvi pysyy kädessä) puolijohteita mukaan, joten se pitää unohtaa. Mulle riittää kompromissiksi muutama kiinteä asetus, kyllä niistä joku aina osuu liki kohdalleen. Yritänpä pitää täällä pientä päiväkirjaa, miten homma edistyy.

Vaimo kulta perusti oman yrityksen jo tuossa huhtikuun loppupuolella, ja vuokrasi toimitilat kuluvan kuun alusta, joten markkinointiasiat piti saada ojennukseen. Aloin rakentamaan Divan Konservointistudion nettisivuja jo toukokuussa ja valmista syntyi vihdoinkin. Oon ite erittäin tyytyväinen sivun lay-outtiin ja informatiivisuuteen. Jopa alan ammattilaiset on diggaillut saittia, vetää suun hymyyn :)

Peace and love,
Paavo

Pool Party!

Mitäs jos aina ei olisikaan töissä?

Katrin koulukaveri Mia miehensä Teemun kanssa ovat järjestäneet allasbileet kotipihallaan vaatimattomasti 9:n vuoden ajan, ja tänä vuonna onnistuttiin Katrin kanssa niihin osallistumaan.
Nukarilla sijaitsevan idyllisen omakotitalon pihaan oli asennettu halkaisijaltaan noin 4 metrinen allas, johon mahtui helposti parikymmentä iloisesti kännissä olevaa pulikoitsijaa. Grillaus fasiliteetit oli suojattu asianmukaisella teltalla ja toinen mokoma oli pystytetty keskelle pihaa ja sisustettu muutamilla ajattomilla verhoilla, tuolilla ja sohvalla. Katosta roikkuvaa kruunu henkistä valopyydystä unohtamatta.

Bileet käynnistyivät siis pe 11.7 kello 16, jonne laskeuduttiin tyylipuhtaasti kahdeksan kieppeillä ja nostettiin teltta pystyyn. Normi kaavan mukaan olutta, grillaamista ja sauna. Mikä oli muuten hyvä! Vietin perjantai-illasta helpon 4 tuntia tuossa maan mainiossa puulämmitteisessä löylyhuoneessa, jonka lämpö oli asettunut miedon mukavaan 60:n celsiuksen tuntumaan ja vettä kiukaalle paiskatessa löylyä tuli piiskaksi asti, mutta silti niin pehmeää... Ilta venyi tietty yöksi ja siinä viiden aikaan kipattiin Katrin kanssa telttaan nukkumaan. Meitsin unen lahjoilla nukuin lauantaina kankkusta pitkälle iltapäivään, muiden alottaessa jo uutta nousua. Lisää väkeä paikalle, uudet oluet auki ja sitä rataa lähetettiin lauantai käyntiin. Tuikkasin jo pe iltana kaslerit marinoitumaan perinteikkääseen soija, chili, öljy, chili, valkosipuli, chili, Jallu, chili marinaadiin johon lisäsin päivän ekstraksi mojovan annoksen tuoretta rosmariinia. Jo pelkkä grillistä noussut tuoksu riitti pudottamaan jalat alta. Enpä muista että marinointi olisi hetkeen osunut noin hyvin kohdalleen. Pikkasen paprikaa ja sipulia kaslerin viereen grilliin sekä marinoituja oliiveja ja Tertun suosituksesta Etelä Afrikkalainen "Out Of Africa" punaviini kruunasi päivällisen. Kaiken tämän ohessa taisin viettää saunassa 8 tuntia. Jessus miten hyvä base!

Olo on melko rentoutunut, huolet ei paljoa paina ja taas jaksaa puskea kohti uusia haasteita! Rock!

Hyvää iltaa.

Alotin äänitarkkailijan tontilla valtionkonttorissa eli YLE:ssä, uutishuoneella. Työmaahan kuuluu Studiot 5 (FST uutiset, alueuutiset) 24 (valtakunnan uutiset, urheiluruutu, Päivän Kasvi) ja 25 (Lotto ja viking lotto, aamutv) eli suomen suosituimmat ohjelmat!

Nyt oon ollut viikon koulutuksessa ja ajellut lähetyksiä vanhempien kollegoiden valvovien silmien alla. Ikinä, siis koskaan ikinä ei oo yhdenkään keikan alku jännittänyt niin paljoa kuin ensimmäinen lähetys. YLE tuottaa ohjelmat suorana, eli jos ja kun kanava ei ole auki niin meni jo. Ei toi mitään mahdotonta hommaa ole. Muutaman lähetyksen jälkeen alkaa muistamaan miten eri ohjelmat kulkee. Toinen juttu on vielä kun tehdään suoria reportteja suomesta tai maailmalta. Ja aika-ajoin on todella kiire. Muuten onkin tosi lungia ja suurin osa työpäivästä on käkkimistä. Firmalla on tosin mukavat ajanvietto fasiliteetit, joten tuostakaan tuskin ongelmaa saa aikaiseksi.

Synttäritkin oli ja meni. 32 tuli täyteen, olo on ennemmin reilun nelikymppisen luokkaa. Synttäri vapaapäivänä täräytettiin perheen kanssa Luonnontieteelliseen museoon. Aivan mahtava mesta! Ne on remontoinut taloa ja näyttelyä viimeisen 5 vuotta ja lopputulos on todella käymisen arvoinen. Koko näyttely on tehty muksuja silmällä pitäen, eli sielä on kaikenlaisia kiviä ja karvoja, joita saa räplätä. Pysyy sormet kurissa sitten kun ei tartte koskea esineisiin. Esillä olevat jutut on laitettu muksujen tasolle, eli kankkusta kärsivän isukin ei tartte nostella jälkikasvua puoleentoista metriin ihan koko aikaa.

"Luut kertovat" osio oli jokseenkin mykistävä. Suosittelen. Eikä sen hirmuliskon kalkkijäänteetkään ihan jokapäivästä kauraa ole.

Mutafest

Doniin, meitsin osalta festarikesä oli ja meni. Jäljellä siis kesä :)

Vantaan Hakunilassa järjestetty Myötätuulirock täräytettiin läpi aluksi aurinkoisessa sitten sateisessa ja sitten taas aurinkoisissa merkeissä.

Homma lähti käyntiin perinteisesti. Lavatoimittajan roolissa ollut "Botne" oli pystyttänyt jälleen lavan, eikä asiat olleet ihan niin kuin olisi pitänyt. Dekin ja katon etureunat oli samalla viivalla, mikä tarkoitti sitä että Artolla oli pikkaisen pohtimista mihin etuvalot asentaisi ja sateen sattuessa lavalle ropisee suoraan sisään kun mitään lippaa ei ole jarruna. Siinä saattaa vaikka laiteet hajota. PA:lle tilatut moottorit nököttivät hieman surullisen näköisinä lavalla. FOH teltasta puuttui lattia ja sivuseinät.
Loppupäivä meni sitten puuhastellessa muita kamoja pelikuntoon. Noise Housen vanhat kunnon RPS subbaset kaipasi pientä viritystuokiota, joten mittalaitteet kasaan ja mikki refleksiputkeen. Muutaman tuokion kuluttua alkoi komeron vire näyttää ihan tolkulliselta ja yllätyin kun huomasin, että purkki menee melko mukisematta 40:n hertziin. 10 tötteröä lavan alla antoi PA:lle ihan mukavan lisän kaikkien kaipaamaan alakerran toistoon.

Lauantai aamuna kuudelta Kemppainen tuli herättelemään mua Volvon takakontista, jonne olin rakentanut pedin Moltonista, retkipatjasta ja makuupussista. Ei hotsittanut kuluttaa tuntia autolla ajelemiseen kun senkin ajan pystyi nukkumaan. PA: puolikas kuorkista pihalle ja roikkumaan. Pikainen tunnin mittaus-sessio ja ensimmäinen bändi alkoikin ilmestyä chekkiin. iRonica orkesterilla ei ollut omaa teknikkolaumaa mukanaan, joten pääsin korkkaamaan PA:n tuoreeltaan ja heti jäi sterkoista hyvä fiilis. Festarit saatiin käynttiin ja loppupäivä menikin kalustoa ja tikkareita tarjoillessa.
MTR:n historian ensimmäinen ulkomaanelävä, länsinaapurin Hardcore Superstar oli todella positiivinen ylläri. Bändi toimi, lavasoundi toimi ja niiden miksaaja toimi. Siinä paketissa kaikki oli yksinkertaisesti kohdillan. A ja kolome plussaa!

HC Superstarien miksaaja imee tikkariaan

Sunnuntaina pääsin vielä miksaamaan norjalaisen Malice in Wonderland orkan, mikä oli myös ihan mukava yllätys, koska olin 100 varma, että ryhmällä olisi edes oma keula-ukko mukana, mutta väärin veikkasin.
Illan ja festarin päätti Rainbow meininkeihin Graham Bonnet ja Joe Lynn Turner.
Yöllä vielä kamat kasaan, nyytti autoon ja hieman Jallua monitoritonttia hienosti luotsanneen Häivälän Villen kanssa. Taas Volvoon nukkumaan ja aamulla kotiin sairastuneita lapsia kaitsimaan. Oikeastaan Elmeri hoiti sitten himassa kaiken. Meitsi putos suoraan takasin sänkyyn ja nukuin pitkälle iltapäivään kunnes piti lähteä Bon Jovia katsomaan Noise Houselta saadulla lahjalipulla (Kiitos Kemu!)
Melko yllätyksenä Amerikan starba oli saapunut stadikalle vanhan konventionaalisen PA:n kanssa. Soundia oli kuulemma haukuttu Helsingin Sanomia myöten, mutta kuten Tertun kanssa keikan aikana todettiin, niin miksaaja oli koko konsertoinnin ajan täysin kartalla, eikä volumetaso käynyt lähelläkään kipu tai vitutus kynnystä. Hyvä plus suoritus kaikenkaikkiaan, line arrayn kanssa olis Stadion soundannut toiselta.

Joku lasketteli hieman yli sallitun MTR:ssä.
98dB(A) meni rikki -7:n tienoilla.

Kympin klubissa!

Kymmenen vuotta rakkautta ja avioliittoa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tuli siis kutsuttua pirusti väkeä Liberté:en viettämään mun ja Katrin 10-vuotis hääpäivää 24 toukokuuta, mutta melkosena yllätyksenä paikalle saapui ainoastaan noin promille kutsutuista.(?) Syynä lienee lauantai päivä jolloin kolleegat olivat keikoilla kuka missäkin. Piruako me siitä välitettiin. Juotiin armaan kanssa reippaasti sangriaa pilkkuun asti, mentiin himaan ja petiin.
Su-aamuna pikku kankkusessa julkisilla kohti Kervavaa, mistä loikkaus Tertun kyytiin ja keula kohti Nurmijärveä, Sääksen uimarantaa. Päivän rasti oli mikkimanun tontti Nurmirockissa. Oon käynyt tekemässä nää kisat jo muutaman vuoden peräkkäin ja tuun tekemään jatkossakin, sillä työnantaja Noise House lukeutuu maan ykkös firmoihin kun on kyse siitä miten työläisiä kohdellaan ja kunnioitetaan. Kun asian hoitaa niinkin hienosti kuin Kimmo Kemppainen niin ei oo vaikee arvaa kuinka korkealla työmotivaatio Noisen keikoilla on :)
Kesänavaus festareilla kaikki meni just niinkuin pitikin. Aikataulussa pysyttiin, mispatcheja ei tullut tehtyä ja auringonpaisteessa oli oikein lokoisaa, varsinkin kun viimeset kymmenen vuotta kisoissa on aina satanut vettä.
Päivän parhaan bändin titteli luovutettiin yksimielisesti The Wreckin Queens yhtyeelle. Tyttö nelikko mikä soitaa suoraa rokkia suoraan sydämestä. Ei mitään lisättävää.
Elastinen kävi päivällä heiluttamassa rap-hand:iä ja nostamssa festaritunnelman loisto vireeseen ennen Ari Koivusta, joka päätti tapahtuman. Niputettiin lavapää ja nostettiin kytkintä. Kiitos osallistuneille.

Keskiviikkona kävin sipaisemassa Beats And Stylesin 8-vuotis keikan Cuba Cafessa. Keikka tuli hieman puun takaa, mutta tartuin tarjoukseen, koska oon aina digannut bändin meininkiä. Kun noi ukot on lauteilla, niin ei voi olla huono meno! Samaisessa rakennuksessa olevan hotelli Klaus Kurjen respa yritti hieman latistaa tunnelmaa poraamalla volumesta, mutta kävin omatoimisesti tsekin jälkeen neuvottelemassa asiasta, eikä keikan aikan tullut ensimmäistäkään piippausta. Diplomatia rulettaa. AK Soundin pojat toi pelikelpoisen laitteiston paikalle. Oikeastaan kaikki meni putkeen paitsi baarin ykkösdrinkki Mojito. Se oli ihan paska. Kaikella kunnioituksella, mutta ko. drinksun pitäs maistuu muultakin kuin sokerivedeltä. Ei voinu vetää.

Lempiorkkani Beagon aloitti kolmannen studioalbumin äänitykset, johon kaverit kysyivät meitsiä äänittäjäksi, vaikken oo muutamaa demoa kummempaa ennen äänittänyt. Houkutteleva tarjous, mutta kiinni vetäs!
Raahasin Hitsville IV:seen Herkanin Ilun 12 kanavaisen Midas XL200 pöydän, parin metrin pätkän molttonia ja Minor Musicista Alesiksen pikku päätteen Genelecin passiivi monitoreille. Panin mittamikin kuuntelupaikalle ja aloin pyörimään subbanen sylissä ympäri tarkkaamoa. Kun vaste tasoittu oli subbasen paikka löytynyt. Nopee tarkistus, että vaiheet täsmää ja avot, äänittäminen saattoi alkaa.
Viikon verran tuli istuttua pulsan takana ja saatiin nauhalle 18:n biisin pohjat. Kämäräiseltä ei materiaali lopu ihan heti ensimmäisenä.
Nyt kun sessiot on toistaiseksi ohi niin voi todeta, että perkeleen raskasta puuhaa istua pikku kopissa päivästä toiseen. Homma on nastaa kuin mikä, mutta yllätyin kuinka paljon päivien päätteeksi väsytti, mutta oman hanin viekkuun oli hyvä nukahtaa ja aamulla tempasta fillarilla takasin tontille.

Näin tällä kiepillä, perästä kuuluu sano.

Ensi hatsit

Tästä tämä lähtee. Oma blogi. En ois itsestäni uskonut, mutta näin on. Mulla on selkeesti liiiikaa aikaa.

Pari viime vikkoa on ollut ihan kummaa aikaa. Ja sitä on kerrankin ollut niin että piisaa.
Vaimo painui 2,5 viikoksi Pekingiin rakentamaan jotain näyttelyä joten jäin himaan lapsenlikaksi. Ei ollenkaan normihommaa, mutta voi ristus miten mahtavaa!

Pystytettiin himaan pikkunätti Scalextric autorata. Uran pituus on jotain reipas 35 metriä ja noilla meidän nopeimilla autoilla 10 sekunnin haamurajan alitus on vajaan kymmensosasekunnin päässä niin mulla ku Elmerilläkin. Pikkujäbä on oppinut tota hommaa ihan tolkuttomasti sitten viime kerran. Muksut oppii törkeen nopeesti. Mä oon kade.

Viikonloppuna oli kämpässä taas sutinaa. Mylly tärähti paikalle heti kello 12:n jälkeen kun meitsi vielä hiero unihiekan rippeitä silmistä. Antti, Terttu ja Kulju ilmaantuivat myöhemmin paikalle. Saatiin ajetuksi pieni ajokaavio, missä kaikki ajoivat kerran kaikkia vastaan. Antti ja Elmeri ottivat jaetun ykköspallin kolmella erävoitolla, Terttu nappasi kakkos pokaalin ja minä ja Kulju jaettiin kolmas sija. Rehtiä hommaa, kiitos ukoille!

Maalasin jo joskus viime kesänä Elmerille , Myllylle ja itelleni sellaset Kupla volkkarit, mutta ne jäi jostain syytä kasaamatta loppuun. Elmerin Kupla on ollu kasassa jo ihan hyvän aikaa, ja nyt kun rata on vallannut olohuoneen niin sain hyvän kipinän kasata omani ja Myllyn autot pelikuntoon. Elmerin kanssa ollaan ajettu herrasmieskisoja noilla ja jäbä vie mua ku pässiä narusta! Sen kierroaika on melkein sekunnin mua kovempi (16.347). Ei paskasti 6-vuotiaalta.

Kuplat rivissä: Mun Jallu, Elmerin Herbie ja Myllyn XZIBIT

Auroraa ei olla unohdettu ihan(vielä) kokonaan. Kolme vuotias pikkuneiti on ja ollut vahvasti autorata hommissa mukana. Hommasin neidille ihan oman BMW McLaren F1 GT-R asfaltti ohjuksen. En oo nähnyt kenenkään ensikertalaisen ajavan niin rauhallisesti kuin Aukku ajaa. Siinä ei rikota kierrosennätyksiä eikä autoa. Asiaa!

Tää eka teksti näköjaan seurailee vahvasti mun ja Elmerin vaiheita parin viime viikon ajalta. Well, mitä sit?
Jäbä sai nimittäin myös uuden karheen fillarin. Löysin eBaysta Shwinn merkkisen pikku maasturin. Jalkaratas on varustettu 20" kiekoilla, 7 vaihteella, 30mm etujoustolla ja kunnollisilla V-jarruilla. Fillarin paino oli kyllä pikku pettymys kun käsituntumalla arvioin oman vehkeeni pykälän kevyemmäksi. Mutta jäbä on intona!
Ollaan käyty pyörimässä keskuspuiston hiekkateitä ja isompia polkuja. Eilen pudoteltiin kotiin päin joku reipas alamäki. Jäbä huus suoraa ilon ja riemun huutoa ja silti tajus jarruttaa ennen risteystä. Jokunen päivä sitten löydettiin Auroran sairaalan läheltä nasta kallio mesta. Elmeri kaahas siellä hulluna, eikä kolhuiltakaan säästytty. Vähän itkua tuli turautettua, mutta meno jatkui ja iltapäivällä oltiinkin sitten Peppiksen (eli isoäidin) luona mihin Elmeri ja Aurora jäi yökylään ja meitsi painui Club Liberté:en talonmiehen virkaa toimittamaan.

Tuvassa olikin koko illan yksityisbileet. Baarin omistajan Allun broidi täytti 40 vuotta ja tupa olikin täynnä vieraita juhlistamassa tapahtumaa. Illan bändi oli juhlakalun luotsaama soul henkinen harrastelija poppoo, mutta kun Jussi itse hyppäsi lauteille tuli kaikille heti selväksi ettei sinne olla noustu anteeksi pyytelemään. Jussi otti koko yleisön ja talon henksun niin hienosti hallintaan, etten oo taas vähään aikaan moista nähny tai kuullut. Ilo oli miksata.
Tai siis ei ollut, koska illan järjestävä taho oli latonut noutopöytään aivan loistavat setit ja tuli ihan vahingossa syötyä itsensä aivan tukkoon. Tarjolla oli susheja, venäläisiä raviolin tapaisia nyyttejä, joiden nimen tietty unohdin jo, dippi suolakurkkuja ja porkkanoita, smetanaa ja hunajaa. Jälkkäri päädyssä oli pähkinäsettiä ja kuivattuja hedelmiä, joista mieleen jäi erityisesti kuivatut mangot. Ehkä paras pikkusuolanen pöytä ikinä.

Viikko vielä ja Kurkelan jätkä on ollut aviossa tasaraha 10 vuotta. Hitto että aika voi mennä nopeesti. Juhlapäivää vietetään Libertén clubitunnelmissa. Lähetin varmaan 150 tekstaria ja kutsuin osapuilleen kaikki paikalle. Ajatuksena on saada paljon frendejä saman katon alle turisemaan joutavia ja viettämään nastaa iltaa ilman mitään sen suurempia krumeluureja. Viime bileet (Moulin Rouge) lähti vähän lapasesta jo suunnittelu vaiheessa, mutta piruako siitä, nastaa oli silloinkin, varsinkin kun halkasin huuleni bassorummun rimmiin Käsityöläisten soittaessa "Anna mulle piiskaa" rallia. Täytynee ottaa tää kierros rauhallisemmin.

Ensi hatsit on nyt sitten otettu. Uusia tuulia ilmestyy kunhan ne puhaltavat jotain kerrottavaa, ja nehän puhaltaa. Hasta luego amigos!
-Paavo