Sound Disaster

Digital vs. Analog

2011-08-07T04:21:00.002+03:00

Kas perkele, mullahan näyttäsi olevan blogi joka kaipaa päivitystä.
Viime kerrastahan on vasta seitinohut puoltoistavuottaplus... :-)

On kokolailla pikkupakko kertoa tätä väylää pitkin julkiset kiitokset tämänpäiväisen Forssan keikan tiimoilta Soundgroupille, sillä vastoin kaikkia odotuksiani keulassa köllötti aivan ihq Midaksen XL200, ÄläSysin™, M7:n tms. higitaalisen sijaan.

Allekirjoittaneelle tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikki toimi laakista, lautaan ei tarvinnut ladata käyttiksen versiota 7.8.213.14, ja paavot oli siististi tiskin oikealla kädellä valmiina käyttöön, joten ei muuta kuin menoksi.

Koska aikaa oli käytettävissä, niin tsekkiin kulutettiin ihan koko 20 minuuttia, kun ei tarvinnut surffailla menuhelvetissä etsimässä sitä the plugaria ja pohtimassa, että mitähän nyt tuli painettua, kun koko PA pimeni, vai oliko se sittenkin toi toinen nappula tuolla patch-menussa tai jossain, vai mit vit?

Toisinsanoen homma svengasi kuin se kuuluisa junan vessa, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että yleisö nautti artistin esityksestä, jota itse pidän paljon oleellisempana seikkana kuin sitä, että kuinka helvetin monimutkaisesti musiikkia nykyaikana voidaankin toimittaa kuulijan korviin asti.

Tällä taas kohti uusia vanhoja laitteilta,
Paavo

Jos mulla olis facebook

2009-12-31T02:47:00.003+02:00

Niin mä kirjottasin sinne nyt kuinka törkeen mahtavaa on olla landella pitkästä aikaa!

Rauhaa ja rakkautta vuodelle 2010!

-Paavo

Tiukka viikonloppu

2009-11-09T23:27:00.016+02:00

Olihan viikonloppu.
Reissumatka tärähti käyntiin tyttöjen kanssa ja bussin keula suunnattiin Haminan Seurahuoneelle. Kamat saatiin sisään parin apukantajan voimin ja paikan järjettömän pieni lava asettui yllättävän kivuttomasti kasaan. Tsekkikset pois alta, Rossoon syömään ja takahuoneeseen odottamaan illan keikkaa, jolle ei näyttänyt tulevan ketään. 20 min ennen puoltayötä kiipesin lavalle virittämään kitarat ja bassot ja tupaan olikin heilahtnut vallan mukavasti dempparia. Mukava homma. Se, ettei bassonuppi suostunut päästämään ääntä läpi ei ollut. Ampegista virrat veks, takas päälle ja kone tuntui toimivan. Haksun kanssa tehtiin varmistusliike ja bassosignaali napattiin SansAmpista eikä nupin DI-outista kuten normisti, jottei kaikki bassoäänet häivy jos nuppi kuolee kesken keikan. Show käyntiin ja meno oli erittäin hyvä, kunnes Jonsun ääni otti luvattoman loman. Laulajasta ei lähtenyt enää pihaustakaan. Muutaman minuutin neuvottelun päätteeksi tytöt vetivät urhoollisesti vielä yhden biisin ilmiselvästi hämmentyneelle ja pettyneelle yleisölle. Harmitti. Kamat kasaan ja bussiin. Treenikämpän ja pa-vuokraajan kautta kuljettuamme auto saapui Kisiksen parkkiin 06.30.

06.45 parkkeerasin itseni YLE:n parkkihalliin ja aloitin seuraavan työsuorituksen uutisten, Lauantain aamu-tv:n ja Ykkösaamu ohjelmien parissa. Näistä viimeksi mainittuun saapui toimittaja Jari Korkin vieraaksi ministerismies Stefan Wallin. Mies on koonnut Pahkasika - Huiputusta suoraan huipulta kokoelman ja noteraa Pahkasian perustajistoon kuuluvan Markku Paretskoin erittäin korkealle. Herralle otettiin puhelu, mutta joku näppärä kaveri oli käynyt ruuvamassa studiossa sijaitsevan ns. ohikuuntelukaiuttimen volat nolliin, joten puhelua ei studiossa kuultu, ainoastaan toimittajan korvanapissa. Voi arvata millainen hässäkkä asiasta syntyi. Lähetyksen jälkeen oli ohjaaja ja toimittaja kilvan kurkussa kiinni. Kolleegoiden kanssa tutkittiin vielä asiaa, mutta suora lähetys meni jo. Pahoitteluni Stefulle.

Lähdin Pasilasta melko kärttyisenä takaisin Kisikselle seuraavan bussin noutoon. Kärttyisyys alkoi lähennellä raivoa kun huomasin, että parkkiksella oli noin 300 henkilöautoa bussiparkissa. Dösän keulasta oli nelisen metriä tilaa henkilöautojen persiisiin ja kummallakin kyljellä muita busseja. Ei taitu bussi pois ei. Voi perse, että sylettää kun ihmiset ei osaa katsoa tekemisiään sentin vertaa. Joku tapahtuma Kisahallilla oli käynnissä, mutta ilmeisen lopussa, koska lapsiperhettä alkoi puskemaan parkkialueelle ja autoja häipymään. Vihdoin tuli tilaa sen verran, että The Virtanen Band teippeihin verhottu Volvo pääsi kääntymään ja siirtymään Nosturille, jossa Petra orkestereineen hyppäsi kyytiin. Kal lähti tuuramaan etupäähän Korkalaista joka oli jossain Don Johnsoneitten kanssa. Tässä kohtaa olin takonut töitä ja matkustusta yhtäkyytiä liki vuorokauden joten rattiin ei ollut juuri enää asiaa. Koska Kal ei omista ajo-oikeuteen tarvittavaa muovinkappaletta ajoin bussin Keimolaan, josta basisti loikkasi ruoriin. Jape on tunnetusti hyvä rauhallinen kuski sekä tykkää ajaa, joten kömmin rauhallisin mielin silkkilakanoiden väliin tutimaan. Unet keskeytyi kun tultiin kyselemään naftakorttia. Unet loppui kun ilmoitettiin, että naftaa oli vahingossa tankattu öljysäiliöön. D-pisteen yhteydessä oli Paussi-Paikka niminen kahvila, jonne kömysin silmät sirrissä hakemaan kahvia ja kyselemään missä olen. Hämeenkyrössä, kertoi rauhallinen jo lähes kaiken nähnyt myyjä. Tunnin puhelinsäädön jälkeen oli selvää, ettei matka enää bussilla jatku ja Luukkosen Junnu on tuomassa meille Tampereelta pakun sekä Vuoden Keikkamyyjä hoitanut bändille toisen kulkupelin, joka saapuu kolmea varttia myöhemmin. Kerkesin vetämään mainion erittäin rekkamies henkisen sipuli-pekoni toastin ennenkuin Junnu saapui Ivecon kanssa. Heitimme kamat pikavauhtia pakuun jolla minä, Kal sekä Jape ammuimme kaasu pohjassa kohti Jurvaa. Kamat lensi Tarina Tuvassa paikoileen ja juuri kun loput pop-naamioista asteli sisään olimme tsekkikelpoisia. Kahden biisin pikatarkistus ja kello olikin jo vartin vaille 11. Ekaa kertaa ikinä kukaan ei nitissyt 00.30 aloitusajasta. Kerkesin siis mainioisti saunaan rentoutumaan ja karistamaan matkapölyt pois.
Keikka aloitettiin sovittuna aikana miltei tyhjälle salille millaisena se myös pysyikin. Soitto pois kuleksimasta ja takahuoneeseen tyhjentämään juomakoria. Aamu viiteen meni kitaristin kanssa maailmaa ihmetellessä. Aamulla Kal potki ylös, täytimme Matin hoitaman Sprintterin äärimmilleen ja karavaani lähti kahden auton voimin kohti Tamperetta, jonne Iveco jätettiin. Matka jatkui kovin ahtaissa merkeissä Sprintterillä kohti Helsinkiä, mutta kotiin päästiin mikä tuntuikin jo kovin helpottavalta. Puolituntia taisin olla kotisohvalla hereillä kunnes uni tuli seuraavaksi 15:si tunniksi. Kylä väsytti.
Super-über-duper kiitokset vielä kaikille, ketkä auttoivat lauantai-iltana meitä selviytymään!

Huomenna käymme firman poikain kanssa Lappeenrannassa hakemassa yhden maailman hienoimmista kaikulaitteista: EMT 140 levykaiun. Siitä sitten lisää syssymmällä. Rock!

Eipä aikaakaan...

2009-08-04T22:25:00.006+03:00

...kun jo puskee uutta tarinaa. Viime rundistahan ei ole kuin maltillinen puolivuotta. No tässä on nyt ollu vähä kaikenlaista, niinkuin on ollut tapana sanoa.

Vaimo lasautti jälleen Kiinan maahan suurlähetystön kokoelmia puunamaan esittelykuntoon. Hiiret alkaa heti pomppia pöydillä, toisinsanoen vanha kunnon Scalextric rata nousi pystyyn pitkästä aikaa. Muksut on yllättäen aivan intona ja kovia kierrosaikoja on luvassa. Pientä jarruttelua aiheutta Elmerin Nissan R390 GT1, jonka pohjalevy otti aika kovaa hittiä jo viime skaboissa ja nyt ekoissa harjoitusmeiningeissä lahosi lopullisesti. Onneksi spareautoja riittää, joten kuski ei jää aivan ilman ajopeliä. Hirvosen Mikon Jyväskylän voiton kunniaksi katselin josko olisi löytynyt Ford ralliura-autoja, mutta vielä ei ole osunut kohdalle.

Puolessa vuodessa ehtii muuten saaman paljon aikaan, varsinkin jos ei käytä tehokasta peliaikaa bloggailemiseen :p
Oon saanu varustettua studion takahuoneeseen melko pelikelpoisen huoltotilan ja onnistunut jopa ehjäämään joitain laitteita ainaisen rkkomisen sijaan. Viimeisin pöydältä poistunut laite on ihkaoma Quad303 päätevahvistin. Laitteesta on pakko mainita sen vuonna 1969 voittama Council of Industrial Desing palkinto. Stygessä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta tarkkaamon uuden karheat Avantonen Mixukuutiot kyselivät teholähdettä taakseen, joten tarkastin tuon, vaihdoin jyhkeämmät powerikonkat ja lisäsin koneeseen volahanikan. Laite on oikein pelikelpoinen ja teknisiltä ominaisuuksiltaan vallan hyvä studiomoottori.
Toinen mieleenpainuva projekti oli Purdonin Eerikille kyhäämäni modaus Pearcen G1 kitaraetuseen. Modi kulkee nimellä "Billy Sheehan mod" joka on alunperin rakennettu vastaavaan bassoetariin ko herran toimesta, mutta toimii tuo kitarakamoissakin - olkoonkin että Eerik soittaa bassoa. Modi on käytännössä ylimääräinen vahvistusaste mikä menee (kuinka yllättävää) melko murolle. Eerik sai siis bassoonsa särön.

Studiolla on tapahtunut kaikenlaista muutakin mukavaa. Rakensimme ilmanvaihdon parantamaan happitilannetta. Samlla vehjes lämmittää tarpeen tullen. Jäähyä ei tuohon laitettu, olis ollu jo liian vaikeaa rakennelle viemäröintejä ja sen sellaisia. Tehdään jäähdytykset sitten tulevan talven aikana ilmalämpöpumpuilla ensi kesän kuumuuksia varten.
Tein myös erittäin siistin äänityssession viikko sitten. Vietimme Sahara Sextet orkesterin kanssa tehokkaan puolitoista vuorokautisen jonka aikana tempaistiin nauhalle (niin nauhalle, mankkana Otarin MX-80 2" mikä ostettiin tuossa taannoin ruåttista) 10 biisiä. Homma suoritettiin kertaottoina koko bändin soittaessa ja laulaessa samassa huoneessa. Raitoja hommaan kului kaikki kolme :) Lead mikki ja M-S stereopari. Kokolailla autenttinen soundi. Tuosta varmaan nytkähtää miksun valmistuttua näytteet orkesterin Myspace saitille.

Kesän keikkarintama painottui Indican monitoritontin hoitajaksi. Vallan kivaa hommaa olla likkojen kanssa reissussa. Nyt jäätiin kesälomille lataamaan ja syksyn uusia haasteita odottelemaan.
Valtakunnanradiossa on tullut myös aika-ajoin käytyä mikä on hyvä homma sillä uutislähetyksen ajaminen häviää nakeista jos sitä ei käy tekemässä säännöllisesti.

Tällä eteenpäin, koitan (joopa joo) kirjotella useemmin, ettei vallan homma unhoitu.

Rok,
Paavo

Homma putkessa.

2009-02-03T01:17:00.020+02:00

Niinkuin otsakkeesta saattaa arvata, liittyy tämä teksti G9 etari projektiin.
Terttu-ystäväni kertoi Lauluyhtye Viiden saapuvan studiolle helmikuun puolenvälin tiimoilla. Putkien aina niin kotoisa lämpö ei siis olisi pahitteeksi, joten tuumasta toimeen.

Homma alkoi laatikon tilaamisella. Päädyttiin Tertun kanssa valmiiseen malliin, joten e-maili Sloveniaan Tat Purushalle, kuka myy valmiita lootia erilaisiin DIY projekteihin Prodigy Pro:n foorumin Black Market osiossa. Tässä oli helppo osuus. Alkoi loppujen hilujen metsästys.

Osotolistalla oli vielä itse tuubit, Lundahlin muuntajat ja kaikenlaista pikku-komponenttia. Puoli päivää heilahti iloisesti kun ajeli sikin-sokin Helsinkiä rojujen perässä. Putket ostin mistäpä muualtakaan kuin Uraltonesta, missä Kankaanpään Mikon avustuksella valittiin laitteen sieluksi JJ ECC802S tuubit. Partcon kautta Noretroniin, missä Lundahlit odottelivatkin jo hakijaansa. Pajalle ostoskassien kanssa ja kolvi kuumaksi. Varsinaisia ongelmia itse rakentamisen kanssa ei ollut, aikaa vain kului ihan perkeleesti, huolella kun teki. Viimein alkoi näyttää siltä että kaikki tarvittavat hilut olivat paikoillaan, oikeissa asennoissaan. Asettelin koko kattauksen tukevan puulevyn päälle, ruuvailin hieman kiinni ja otin valokuvan muistoksi, josko sähkövirran ensikertaa kytkettyäni koko komeus räjähtääkin silmille.

G9 ensitestipenkissä. Uskaltaisko tuohon laittaa valtakunnan virtaa?

Jätin putket tarkoituksella pois ensimmäisen testin ajaksi. Virtalähde ei lähde tällöin supattamaan, kuin osittain, mikä olikin tarkoitus, jotta voi varmistaa kaiken muun olevan kunnossa. Pikainen hermospaddu ja käsi katkaisijalle. Ei perkele! Vehje ei räjähtänyt, alkanut savuta tai oikeastaan mitään muutakaan. Iso punainen ledi syttyi iloisesti merkikisi siitä, että +12V (putkien hehkujännite) on paikalla. No hitto, virrat veks ja putket kiinni.

Vieläkin jännittää tuleeko uuden karheista putkista entiset?

Iloinen punainen led!

Tällä kertaa rohkenin laittaa virrat koneeseen ilman hermospaddua. Ja kuinka ollakkaan, kaikki näytti toimivan, ainakaan sulakkeita ei palanut (pientä kihelmöintiä, hehkutusta, hyvää fiilistä.) Y-mittari tulille ja loppuja jännitteitä tarkistelemaan. Kaikki oli ihan ok. Phantomin +48V piti säätää kohdalleen. Kesti noin sekunti. No piru, ääntähän tuosta pitää seuraavaksi läpi ottaa, testilaitteet esiin.

Uskolliset testivermeet, SM57 ja Vestax pikku-aktiivi.

Töpselit kiinni ja menoksi. Yllätykseni oli todella suuri kun kumpikin kanava pelasi kuin unelma. Ei hurinoita, pörinöitä, vinkunaa tai mitään kummaa. Kaikki toimi 100%, simple as that. Pakkohan vehjestä oli vähän diggailla, neitsyyttä kun siltä tavallaan vietiin. Ajoin putkia tosi kovaa ja jarruttelin koneen Output volalla. Nättiä säröä 8-) Ajelin toki myös normi gaineilla, ja soundi oli sanalla sanoen lämmin, jopa Vestaxissa ja 57:lla. Otin vertailun vuoksi hatsit myös LA-Audion trankku-etarista. Lämpö loisti poissaolollaan ja 57 kuulosti totutusti viisseiskalta.

Nyt sitten odotellaan, että Slovenian posti saa laatikon Pitäjänmäkeen, rojut poksiin ja kansi kiinni. Pientä metallityötä asennus vielä teettää ja katkon piuhat samalla sopivan mittaisiksi sekä päättelen ne kunnolla kutisukkien ja muiden kera, mutta tuskin tuohon enää päivää enempää kuluu. Odottelen innolla, että kone pääsee tositoimiin ja saa tehtyä kunnollista A/B testiä trankku laitteiden kanssa. Kone joutuu myös Smaartin pihteihin, jotta selviää mahdolliset erot A ja B kanavien välillä. Näistä sitten lisää ensi kerralla. ROK!

Aivan pakollinen Glow In The Dark kuva.

Eteenpäin sano mummo lumessa.

2009-01-18T08:26:00.014+02:00

Lumesta vaan ei ole tietoakaan. Eteenpäin silti.

Studio-ostos on tehnyt vapaa-ajan vietto ongelmasta historiaa. Rakentamista on riittänyt. Aika ajoin löytää itsensä nukkumasta tarkkaamon sohvalta, mutta siellä onkin paras soundi vetää hirsiä :p
Amek alkaa olemaan ns. täydessä tikissä ja ulkosetkin laitteet pelitävät jo ihan mukavasti. Näistä viimeisimpänä sain Rantasen tekemän räkin supattamaan. Vehkeestä löytyy 6 kanavaa MX-4 kompuroita ja stereo pari AX-4 säröttimiä. Loisto laitteita.

Yksi pisimpään kestäneitä projekteja oli pääkuuntelun virittäminen. Kun Amek heilautettiin tupaan sisään niin Genelecin S30:set rojautettiin kylmästi pöydän lipalle ja setti laitettiin tulille korvakuulolla. No arvaahan sen mitä siinä käy. Hiukan ennen joulua aloin mittailemaan tupaa ja kuuntelua. Perinteitä noudattaen laitoin mittamikin pojottamaan pyhän mittarastin kohdalle, Gensu pään päälle ja nurkkiin pyörimään. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman lähelle seinäpintoja jotta pahimmilta vaihekumoutumisilta säästyttäisiin. Mittari todisti väittämän oikeaksi, joten ketju kauppaan ja Genelecit roikkumaan.
Sitten itse tupaa mittaamaan. Siinä sitten kestikin. 160Hz alue oli ihan tajuttomalla kuopalla. Vanha kehno seisova-aalto riivasi. Pikku ongelma oli veikata minkä tasopintojen välissä aalto pääsi syntymään, mutta pikku näppärän huone moodi kalkulaattorin avustuksella päättelin aallon jäävän pöräämään huoneen pituus suuntaan. Jollain tuo tarttisi tappaa. Olen tuumaillut reikäresonaattoreiden käyttämistä ennenkin, nyt tuli loisto tilaisuus koestaa moisia vehkeitä. Kalkulaattorit Excelissä käyntiin ja simuloimaan. Joulurauhan keskellä faijan talliin sopivia lastulevyn kapaleita etsimään ja mukava pari löytyikin. Pari kolme tuntia meni iloisesti reipasta 400:ä reikää poratessa. Roudasin levyt tarkkaamoon ja nostin seinälle. Smaart tulille ja melko nopeasti totesin, että saavutettu hyöty oli pyöreä nolla. Prkl! Homma ei toiminut palaakaan. Syy oli ilmiselvä. Reikäresonaattori toimii kuten miljoona pientä Helmholtz koteloa (vrt. refleksi subbasen kotelo ilman elementtiä ja sen reikää.) Toimiakseen reso vaatii ilmatiiviin kotelon. Toissa viikolla nostelin rei'ittämäni levyt takaisin Volvoon ja ajelin Järvenpäähän faijan pajalle koteloita värkkäämään. Taas heilahti muutama tunti iloisesti, akkuvääntimien akkuja lataillessa ja vaneria leikellessä, mutta valmista tuli. Pulttasin valmiin poksin Genelecien taakse, tarkkaamon ikkunan yläpuolelle ja ávot! 160Hz:n monttu heilahti 12dB:tä ylöspäin. Tästä innostuneena oon suunnitellut vielä toisen laatikon väkertämistä vastapäiselle (taka)seinälle. Pääsee eroon sitten lopustakin montusta.

Inho realistista käppyrää ilman resonaattoria (valkoinen) ja sen kanssa (vihreä).

Toissapäivänä tuli vielä uusi reissu Järvenpään puu&metalli pajalle. Ketjut missä Genelecit killui alkoi resonoimaan, eli pärisemään siinä reilun 250Hz:n kohdilla. Komerot oli muutenkin hieman liian kapealla, jolloin stereokuva jäi vähän ohueksi. Tilttaaminenkaan ei ollut se "helpoin ikinä" homma. Kallen kanssa iskettiin päät yhteen ja kehiteltiin uutta ripustus metodia. Keksintö on melko simppeli. Gensujen omista ständeistä pöllittiin kaaret, joihin komero ruuvataan kyljistään kiinni. Se kiinnitettiin parilla lattaraudalla kierretankoon, joka roikkuu ison prikan ja lukkomutterin varassa kakkoneloseen läpi jyrsityssä urassa. Näin saatiin aikaan portaaton leveys säätö, sekä toimiva tilttaus. Eikä pärise. Kalle vähän epäili, että kestääkö viritys S30:n painoa (35kg), mutta roikuttuani itse hetken Gensun paikalla riitti osoittamaan kestävyyden.

Genelecin ripustus ja reikäresonaattori

G9 putkietari projektikin nytkähti tipan eteenpäin. Tilaamani piirilevy hävisi ensin johonkin postin syövereihin, joten parin kuukauden odottelun jälkeen levy tuli kuin tulikin. Nyt oon saanut printtiin kaikki "normi" komponentit kiinni ts. putket ja muuntajat puuttuu. Stereo konetta kun teen, niin olen mittanut kaikki komponentit jotta kumpaankin kanavaan heilahtaa mahdollisimman samanarvoiset osat samaan paikkaan. Hyvä siitä tulee. XS902 projekti taitaa jäädä kesken. Sain nimittäin DBX900 räkkiini orginaalin 902 De-Esserin. Ei juuri harmita. Jos hyvin käy niin kohta siellä on vielä pari 905 parametri korjainta. Lycka till.

Näin tällä erää, lisää tulee taas aikanaan. Rok!

-Paavo

Parin tunnin pikku homma: Asenna Amek.

2008-10-30T23:20:00.015+02:00

Huh, melkoista säätöä sitten viime kirjoittelun.

Viimeinen kaksi viikkoa on kulunut studiotekniikan parissa. Matias, Terttu, Kalle, Perttu ja mä laitoimme firman pystyyn.
5 by 5 Oy aloitti toimintansa 2.10 ja ensitöikseen osti Minor Musicin studioliiketoiminnan Helsingin Pitäjänmäellä. Sitten mopo karkasikin suon puolelle akseleitaan myöten. Soundtracksin vanha sotaratsu Amek G2520 löysi paikkansa meidän tarkkaamosta ja sen asentaminen ei sitten ollut ihan niin helppo ja nopea homma kuin kuviteltiin.
Homma lähti käyntiin virtalähteiden tarkastamisella ja yhdestä löytyikin heti kiinni palanut tuuletin. Flekti vaihtoon ja mittari kiinni töpseleihin. Toisen PSU:n 10V railista puski 21 volttia! Tyristori minkä pitäisi polttaa sulake ylijännitteen sattuessa oli palanut, ja päästi täyden höyryn eteenpäin. Takaisin Partcoon ja osa vaihtoon. Railit alkoi näyttää tolkullisia jännitteitä, joten töpseleitä pöytään kiinni ja jännitteiden trimmausta. +17,5V ei tahtonut asettua millään kohdilleen, joten lisää tutkailua ja yksi kärähtänyt tantaalikonkka uusiksi. Vihdoinkin powerit kunnossa.
Samaan aikaan Matias suunnitteli patchin. Taas mopo lähti hyppysistä. 10 kappaletta Neutrikin Bantam rimoja tarkoittaa 960 töpselin paikkaa! Ja koko hoito kytketään Edacin multiliittimillä. Tikattiin Matiaksen kanssa 12:en multsariin piuhat kiinni. Hommaan vierähti pari päivää ja koria. Terttu ja Kalle ilmestyivät tikkaamaan XLR ja plugi liittimiä toiseen päätyyn. Meitsi alkoi kalibroimaan tiskiä, mikä olikin syytä tehdä. Vasemman ja oikean master kanavien ulostulo ero oli sinä 4dBu ja väylä ulostulot heilui missä sattui. Meisselillä ja tiskin VU mittarilla väylät oli melko helppo trimmata kohdilleen. Sitten vielä mikkipatchin juottaminen. Studion kaapelivedoista johtuen, päätimme juottaa piuhat suoraan Bantam rimaan, joten kolvi tiskin viereen ja kuumenemaan. Muutama iloinen tunti siinäkin vierähti, mutta lopputulos on siisti ja ennenkaikkea toimiva.

Soundtracksin aikoina tiskin lähimaastossa vedettiin spaddua miehissä, mikä on kolmella sanalla sanottuna ihan vitun tyhmää. Pulpetti oli kauttaaltaan tervan ja muiden pienhiukkasten peitossa. Parivaljakko Terru ja Perttu puunasivat kanava kerrallaan pulpetin tiskirätillä ja fairy vedellä. Alkoi nappuloista numerot näkymään ja sormetkin pysyy puhtaana kun pöytää käyttää.

Viime päivät on kulunut pikkuvikoja korjaillessa. Joitain potikoita on joutunut rassaamaan PRF:llä, patchin merkkailua jne. Bantam kaapelit saivat ultraäänipesurikylvyn ja alkoi kummasti toimimaan. Joitain kortteja on tullut tarkasteltua ja muutamia elkoja vaihdettua. Kyllä tuosta vielä pöytä syntyy. Kiitos Mika!

Faijasta vielä nopeasti:
Isukki siis oli Töölössä hoidettavana vielä pitkään onnettomuuden jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten tapahtui siirto Hyvinkään aluesairaalaan, missä faija kerkesi olemaan oikeen kolme päivää kunnes pääsi Suomen johtavaaan kuntoutuslaitokseen Synpasiaan, Tullinpuomin ja Auroran sairaalan välimaaston. Vaikka kuntoutus on vasta alkumetreillä on kehitystä tapahtunut ihan selkeästi ja uskon, että isukki pääse vielä tolpilleen. Aikaa tosin kuluu., mutta kyseessä on sitkeä ukko.

Kaikenlaista harmia

2008-09-27T04:46:00.003+03:00

Otsikon mukaan.

Faija perkele otti ja putosi maltillisen 5 metriä pää edellä kanveesiin rakennustelineiltä. Voi vain arvata kuinka paljon ihmisruumis ottaa kipeää moisesta. Töölön sairaalan tapturma-aseman sekä tehovalvonta osaton henkilökunta saa isot kiitokset isukin hoidosta. Varsinkin se nimettömäksi jäänyt hoitaja kaveri, kuka kysyi multa, että kuinka menee ja jaksoi jutella muutaman hetken kun näki etten itsekään ollut enää ihan parhaimmillani. Nyttemmin faija on pääsyt normi vuodeosastolle, mutta pitkä kuntoutus jakso on yhä edessä. Vähän (siis paljon) jänskättää miten iskä ottaa haltuun kuntoutuksen. Sanoi, ettei sairaalan tunti päivässä metodista oo mihkään, joten väitän että tahtoa riitää!

Faijan onnettomuuden jälkeen on satanut syliin perkeleesti kaikenlaista kuraa. Tuomen Villen äänihuulet lahdattiin Lostarin edustalla,Waldén kuoli tulipalossa, vaimon ystävä ajoi autolla pahasti päin puuta ja joku sekasin oleva teini ampui ihmisiä Kauhujoella. Ihme hommaa. Se on prkl kumma, että jotenkin kaikki skeida putoo syliin samaan aikaan.

Ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvää mahtuisi joukkoon, olkoonkin että audio jargonista puhutaan. Sain pitkän odotuksen jälkeen DBX:n 903 kompuroita 4 ränniä ja voi että pelaa hienosti pikku kunnostamisen jälkeen. Vaihdoin kaikki elkot ja kahdesta kortista oli mittaroinnin oparit kärähtäneet. Koneet pääsi tositoimiin XL femmojen kanssa Pressa klubilla, ja ainoa mitä jäin vaille oli kunnollinen de-esseri. Onneksi australian oma poika Curtis lanseerasi oman versionsa 902:sta THAT fiman piireihin perustaen. Sain pusattua kasaan oman piirilievy suunnitelman, ja ensi viikolla käy tie ferrokloridi kauppaan. Ans kattoo mitä syntyy.

Rauhaa ja rakkautta

2008-08-26T01:47:00.009+03:00

Otsikon mukaan iisisti on otettu, which have been nice.

Tilanne rikkoutui männä lauantaina kun kävin ensi kertaa oikealla keikalla sitten Myötätuuli Rockin, Broadwayn hommissa Red Bull lentopäivää nakertamassa kasaan.
Homman nimi oli se, että Hakaniemen rannassa käytyyn kisaan oli valittu 40 tiimiä, jotka olivat rakentaneet kukin oman näköisensä lentolaitteen. Minkäänmoista moottoria (kierrettyjä kuminauhoja, mäyräkoiria ja sen sellaista) ei laitteessa saanut olla, vaan vehkeiden olisi pitänyt mies työntövoimalla annetun vauhdin jälkeen liidellä lokkien lailla meren yllä, mihin kiitoratana toimineen rampin päädystä oli kuuden metrin pudotus. Suurin osa vehkeistä nimen omaan putosi suoriltaan jonkkaan. Hauskaa tai ei niin toiminta näytti todella vaaralliselta puuhalta, ihme ettei ketään sattunut pahemmin.
Mä olen todella pettynyt suomalaisten lentolaitteen rakennus taitoon, pisin lento oli 18 metriä ja risat. Maailmanennätys puuhassa on 59 metriä...
Työnäkökulmasta hommat meni ihan mukavasti. Vainion Jari oli suunnitellut PA:n ja se oli suurimmaksi osaksi jo ylhäällä kun marssin lauantaina tonteille. Pientä jarrua aiheutti PA tornien ripustuspisteet. I-palkki jolle oli luvattu ja vannottu 500kg kantavuus muuttui U-palkiksi hetkessä sen jälkeen kun pa oli pantu siiheen killumaan.

Laittaisitko tähän 500kg?

Nosteltiin torneihin omat Slickin trussi pätkät ja koilottimet ilmaan. Tiskinä Jammun ÄläSysi, mikä kuulluu mun inhokkilistan paikalle no. 2 heti DM1000:sen jälkeen, mutta minkäs teet. X-monitorilla oisin tehnyt saman homman mihin nyt kului puolitoista tuntia, 5:teen minuuttiin... Tehdäänkö nopeesti vai tietokoneella? Sunnuntaina tuli sitten vettä, oli märkää ja ajoittain paljon jengiä. Kisat ohi kamat kasaan, himaan.

Rakentelin Tertulle taannoin jonkun laiskan kitara efekti vehkeen, jonka se oli tilannut rakennussarjana jostain päin maailmaa. Hommasta innostuneena aloin katselemaan olisiko samanhenkistä sarjaa mikkietari rintamalla ja aika nopeasti netin kätköistä löytyi Gyraf Audion sivut. Tanskalainen seppä nimeltä Jakob on pusaillut legendaarisia Pultec EQ:ita, SSL:n kompuroita ja sen sellaista kasaan. Nykyään kaveri rakentaa omaa suunnitteluaan käsityönä kasaan ja mikä mukavinta, tarjoaa skemat ja jopa valmiit piirilevykuva tee-se-itse jengille ilmaiseksi. Huippua! Innostuin kaverin G9 putkietarista, jonka signaalitieltä on turha etsiä puolijohteita. Toinen tanskan seppä Gustav valmistaa ja myy valmiita piirilevyjä lähes omakustanne hintaan, joten tilaus lähti miltei heti. Nyt alkaa sen päiväinen osien metsästys ja joskus hamassa tulevaisuudessa pääsee koittamaan onko putkissa sitä taikaa, mitä kaikki hehkuttaa. Pikku modausta vehjes tulee saamaan. Alapään leikkurin haluun selkeesti jyrkemmäksi kuin 6db/Oct. Ja taajuudet virittelen varmaan 80Hz ja 160Hz paikkeille. Harmi, että säädettävä botne filsu taitaa huutaa (niin siis mä en tajua elektroniikasta mitään, mutta kolvi pysyy kädessä) puolijohteita mukaan, joten se pitää unohtaa. Mulle riittää kompromissiksi muutama kiinteä asetus, kyllä niistä joku aina osuu liki kohdalleen. Yritänpä pitää täällä pientä päiväkirjaa, miten homma edistyy.

Vaimo kulta perusti oman yrityksen jo tuossa huhtikuun loppupuolella, ja vuokrasi toimitilat kuluvan kuun alusta, joten markkinointiasiat piti saada ojennukseen. Aloin rakentamaan Divan Konservointistudion nettisivuja jo toukokuussa ja valmista syntyi vihdoinkin. Oon ite erittäin tyytyväinen sivun lay-outtiin ja informatiivisuuteen. Jopa alan ammattilaiset on diggaillut saittia, vetää suun hymyyn :)

Peace and love,
Paavo

Pool Party!

2008-07-15T04:15:00.004+03:00

Mitäs jos aina ei olisikaan töissä?

Katrin koulukaveri Mia miehensä Teemun kanssa ovat järjestäneet allasbileet kotipihallaan vaatimattomasti 9:n vuoden ajan, ja tänä vuonna onnistuttiin Katrin kanssa niihin osallistumaan.
Nukarilla sijaitsevan idyllisen omakotitalon pihaan oli asennettu halkaisijaltaan noin 4 metrinen allas, johon mahtui helposti parikymmentä iloisesti kännissä olevaa pulikoitsijaa. Grillaus fasiliteetit oli suojattu asianmukaisella teltalla ja toinen mokoma oli pystytetty keskelle pihaa ja sisustettu muutamilla ajattomilla verhoilla, tuolilla ja sohvalla. Katosta roikkuvaa kruunu henkistä valopyydystä unohtamatta.

Bileet käynnistyivät siis pe 11.7 kello 16, jonne laskeuduttiin tyylipuhtaasti kahdeksan kieppeillä ja nostettiin teltta pystyyn. Normi kaavan mukaan olutta, grillaamista ja sauna. Mikä oli muuten hyvä! Vietin perjantai-illasta helpon 4 tuntia tuossa maan mainiossa puulämmitteisessä löylyhuoneessa, jonka lämpö oli asettunut miedon mukavaan 60:n celsiuksen tuntumaan ja vettä kiukaalle paiskatessa löylyä tuli piiskaksi asti, mutta silti niin pehmeää... Ilta venyi tietty yöksi ja siinä viiden aikaan kipattiin Katrin kanssa telttaan nukkumaan. Meitsin unen lahjoilla nukuin lauantaina kankkusta pitkälle iltapäivään, muiden alottaessa jo uutta nousua. Lisää väkeä paikalle, uudet oluet auki ja sitä rataa lähetettiin lauantai käyntiin. Tuikkasin jo pe iltana kaslerit marinoitumaan perinteikkääseen soija, chili, öljy, chili, valkosipuli, chili, Jallu, chili marinaadiin johon lisäsin päivän ekstraksi mojovan annoksen tuoretta rosmariinia. Jo pelkkä grillistä noussut tuoksu riitti pudottamaan jalat alta. Enpä muista että marinointi olisi hetkeen osunut noin hyvin kohdalleen. Pikkasen paprikaa ja sipulia kaslerin viereen grilliin sekä marinoituja oliiveja ja Tertun suosituksesta Etelä Afrikkalainen "Out Of Africa" punaviini kruunasi päivällisen. Kaiken tämän ohessa taisin viettää saunassa 8 tuntia. Jessus miten hyvä base!

Olo on melko rentoutunut, huolet ei paljoa paina ja taas jaksaa puskea kohti uusia haasteita! Rock!

Hyvää iltaa.

2008-06-30T14:29:00.009+03:00

Alotin äänitarkkailijan tontilla valtionkonttorissa eli YLE:ssä, uutishuoneella. Työmaahan kuuluu Studiot 5 (FST uutiset, alueuutiset) 24 (valtakunnan uutiset, urheiluruutu, Päivän Kasvi) ja 25 (Lotto ja viking lotto, aamutv) eli suomen suosituimmat ohjelmat!

Nyt oon ollut viikon koulutuksessa ja ajellut lähetyksiä vanhempien kollegoiden valvovien silmien alla. Ikinä, siis koskaan ikinä ei oo yhdenkään keikan alku jännittänyt niin paljoa kuin ensimmäinen lähetys. YLE tuottaa ohjelmat suorana, eli jos ja kun kanava ei ole auki niin meni jo. Ei toi mitään mahdotonta hommaa ole. Muutaman lähetyksen jälkeen alkaa muistamaan miten eri ohjelmat kulkee. Toinen juttu on vielä kun tehdään suoria reportteja suomesta tai maailmalta. Ja aika-ajoin on todella kiire. Muuten onkin tosi lungia ja suurin osa työpäivästä on käkkimistä. Firmalla on tosin mukavat ajanvietto fasiliteetit, joten tuostakaan tuskin ongelmaa saa aikaiseksi.

Synttäritkin oli ja meni. 32 tuli täyteen, olo on ennemmin reilun nelikymppisen luokkaa. Synttäri vapaapäivänä täräytettiin perheen kanssa Luonnontieteelliseen museoon. Aivan mahtava mesta! Ne on remontoinut taloa ja näyttelyä viimeisen 5 vuotta ja lopputulos on todella käymisen arvoinen. Koko näyttely on tehty muksuja silmällä pitäen, eli sielä on kaikenlaisia kiviä ja karvoja, joita saa räplätä. Pysyy sormet kurissa sitten kun ei tartte koskea esineisiin. Esillä olevat jutut on laitettu muksujen tasolle, eli kankkusta kärsivän isukin ei tartte nostella jälkikasvua puoleentoista metriin ihan koko aikaa.

"Luut kertovat" osio oli jokseenkin mykistävä. Suosittelen. Eikä sen hirmuliskon kalkkijäänteetkään ihan jokapäivästä kauraa ole.

Mutafest

2008-06-18T01:25:00.006+03:00

Doniin, meitsin osalta festarikesä oli ja meni. Jäljellä siis kesä :)

Vantaan Hakunilassa järjestetty Myötätuulirock täräytettiin läpi aluksi aurinkoisessa sitten sateisessa ja sitten taas aurinkoisissa merkeissä.

Homma lähti käyntiin perinteisesti. Lavatoimittajan roolissa ollut "Botne" oli pystyttänyt jälleen lavan, eikä asiat olleet ihan niin kuin olisi pitänyt. Dekin ja katon etureunat oli samalla viivalla, mikä tarkoitti sitä että Artolla oli pikkaisen pohtimista mihin etuvalot asentaisi ja sateen sattuessa lavalle ropisee suoraan sisään kun mitään lippaa ei ole jarruna. Siinä saattaa vaikka laiteet hajota. PA:lle tilatut moottorit nököttivät hieman surullisen näköisinä lavalla. FOH teltasta puuttui lattia ja sivuseinät.
Loppupäivä meni sitten puuhastellessa muita kamoja pelikuntoon. Noise Housen vanhat kunnon RPS subbaset kaipasi pientä viritystuokiota, joten mittalaitteet kasaan ja mikki refleksiputkeen. Muutaman tuokion kuluttua alkoi komeron vire näyttää ihan tolkulliselta ja yllätyin kun huomasin, että purkki menee melko mukisematta 40:n hertziin. 10 tötteröä lavan alla antoi PA:lle ihan mukavan lisän kaikkien kaipaamaan alakerran toistoon.

Lauantai aamuna kuudelta Kemppainen tuli herättelemään mua Volvon takakontista, jonne olin rakentanut pedin Moltonista, retkipatjasta ja makuupussista. Ei hotsittanut kuluttaa tuntia autolla ajelemiseen kun senkin ajan pystyi nukkumaan. PA: puolikas kuorkista pihalle ja roikkumaan. Pikainen tunnin mittaus-sessio ja ensimmäinen bändi alkoikin ilmestyä chekkiin. iRonica orkesterilla ei ollut omaa teknikkolaumaa mukanaan, joten pääsin korkkaamaan PA:n tuoreeltaan ja heti jäi sterkoista hyvä fiilis. Festarit saatiin käynttiin ja loppupäivä menikin kalustoa ja tikkareita tarjoillessa.
MTR:n historian ensimmäinen ulkomaanelävä, länsinaapurin Hardcore Superstar oli todella positiivinen ylläri. Bändi toimi, lavasoundi toimi ja niiden miksaaja toimi. Siinä paketissa kaikki oli yksinkertaisesti kohdillan. A ja kolome plussaa!

HC Superstarien miksaaja imee tikkariaan

Sunnuntaina pääsin vielä miksaamaan norjalaisen Malice in Wonderland orkan, mikä oli myös ihan mukava yllätys, koska olin 100 varma, että ryhmällä olisi edes oma keula-ukko mukana, mutta väärin veikkasin.
Illan ja festarin päätti Rainbow meininkeihin Graham Bonnet ja Joe Lynn Turner.
Yöllä vielä kamat kasaan, nyytti autoon ja hieman Jallua monitoritonttia hienosti luotsanneen Häivälän Villen kanssa. Taas Volvoon nukkumaan ja aamulla kotiin sairastuneita lapsia kaitsimaan. Oikeastaan Elmeri hoiti sitten himassa kaiken. Meitsi putos suoraan takasin sänkyyn ja nukuin pitkälle iltapäivään kunnes piti lähteä Bon Jovia katsomaan Noise Houselta saadulla lahjalipulla (Kiitos Kemu!)
Melko yllätyksenä Amerikan starba oli saapunut stadikalle vanhan konventionaalisen PA:n kanssa. Soundia oli kuulemma haukuttu Helsingin Sanomia myöten, mutta kuten Tertun kanssa keikan aikana todettiin, niin miksaaja oli koko konsertoinnin ajan täysin kartalla, eikä volumetaso käynyt lähelläkään kipu tai vitutus kynnystä. Hyvä plus suoritus kaikenkaikkiaan, line arrayn kanssa olis Stadion soundannut toiselta.

Joku lasketteli hieman yli sallitun MTR:ssä.
98dB(A) meni rikki -7:n tienoilla.

Kympin klubissa!

2008-05-27T12:43:00.012+03:00

Kymmenen vuotta rakkautta ja avioliittoa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tuli siis kutsuttua pirusti väkeä Liberté:en viettämään mun ja Katrin 10-vuotis hääpäivää 24 toukokuuta, mutta melkosena yllätyksenä paikalle saapui ainoastaan noin promille kutsutuista.(?) Syynä lienee lauantai päivä jolloin kolleegat olivat keikoilla kuka missäkin. Piruako me siitä välitettiin. Juotiin armaan kanssa reippaasti sangriaa pilkkuun asti, mentiin himaan ja petiin.
Su-aamuna pikku kankkusessa julkisilla kohti Kervavaa, mistä loikkaus Tertun kyytiin ja keula kohti Nurmijärveä, Sääksen uimarantaa. Päivän rasti oli mikkimanun tontti Nurmirockissa. Oon käynyt tekemässä nää kisat jo muutaman vuoden peräkkäin ja tuun tekemään jatkossakin, sillä työnantaja Noise House lukeutuu maan ykkös firmoihin kun on kyse siitä miten työläisiä kohdellaan ja kunnioitetaan. Kun asian hoitaa niinkin hienosti kuin Kimmo Kemppainen niin ei oo vaikee arvaa kuinka korkealla työmotivaatio Noisen keikoilla on :)
Kesänavaus festareilla kaikki meni just niinkuin pitikin. Aikataulussa pysyttiin, mispatcheja ei tullut tehtyä ja auringonpaisteessa oli oikein lokoisaa, varsinkin kun viimeset kymmenen vuotta kisoissa on aina satanut vettä.
Päivän parhaan bändin titteli luovutettiin yksimielisesti The Wreckin Queens yhtyeelle. Tyttö nelikko mikä soitaa suoraa rokkia suoraan sydämestä. Ei mitään lisättävää.
Elastinen kävi päivällä heiluttamassa rap-hand:iä ja nostamssa festaritunnelman loisto vireeseen ennen Ari Koivusta, joka päätti tapahtuman. Niputettiin lavapää ja nostettiin kytkintä. Kiitos osallistuneille.

Keskiviikkona kävin sipaisemassa Beats And Stylesin 8-vuotis keikan Cuba Cafessa. Keikka tuli hieman puun takaa, mutta tartuin tarjoukseen, koska oon aina digannut bändin meininkiä. Kun noi ukot on lauteilla, niin ei voi olla huono meno! Samaisessa rakennuksessa olevan hotelli Klaus Kurjen respa yritti hieman latistaa tunnelmaa poraamalla volumesta, mutta kävin omatoimisesti tsekin jälkeen neuvottelemassa asiasta, eikä keikan aikan tullut ensimmäistäkään piippausta. Diplomatia rulettaa. AK Soundin pojat toi pelikelpoisen laitteiston paikalle. Oikeastaan kaikki meni putkeen paitsi baarin ykkösdrinkki Mojito. Se oli ihan paska. Kaikella kunnioituksella, mutta ko. drinksun pitäs maistuu muultakin kuin sokerivedeltä. Ei voinu vetää.

Lempiorkkani Beagon aloitti kolmannen studioalbumin äänitykset, johon kaverit kysyivät meitsiä äänittäjäksi, vaikken oo muutamaa demoa kummempaa ennen äänittänyt. Houkutteleva tarjous, mutta kiinni vetäs!
Raahasin Hitsville IV:seen Herkanin Ilun 12 kanavaisen Midas XL200 pöydän, parin metrin pätkän molttonia ja Minor Musicista Alesiksen pikku päätteen Genelecin passiivi monitoreille. Panin mittamikin kuuntelupaikalle ja aloin pyörimään subbanen sylissä ympäri tarkkaamoa. Kun vaste tasoittu oli subbasen paikka löytynyt. Nopee tarkistus, että vaiheet täsmää ja avot, äänittäminen saattoi alkaa.
Viikon verran tuli istuttua pulsan takana ja saatiin nauhalle 18:n biisin pohjat. Kämäräiseltä ei materiaali lopu ihan heti ensimmäisenä.
Nyt kun sessiot on toistaiseksi ohi niin voi todeta, että perkeleen raskasta puuhaa istua pikku kopissa päivästä toiseen. Homma on nastaa kuin mikä, mutta yllätyin kuinka paljon päivien päätteeksi väsytti, mutta oman hanin viekkuun oli hyvä nukahtaa ja aamulla tempasta fillarilla takasin tontille.

Näin tällä kiepillä, perästä kuuluu sano.

Ensi hatsit

2008-05-18T20:16:00.024+03:00

Tästä tämä lähtee. Oma blogi. En ois itsestäni uskonut, mutta näin on. Mulla on selkeesti liiiikaa aikaa.

Pari viime vikkoa on ollut ihan kummaa aikaa. Ja sitä on kerrankin ollut niin että piisaa.
Vaimo painui 2,5 viikoksi Pekingiin rakentamaan jotain näyttelyä joten jäin himaan lapsenlikaksi. Ei ollenkaan normihommaa, mutta voi ristus miten mahtavaa!

Pystytettiin himaan pikkunätti Scalextric autorata. Uran pituus on jotain reipas 35 metriä ja noilla meidän nopeimilla autoilla 10 sekunnin haamurajan alitus on vajaan kymmensosasekunnin päässä niin mulla ku Elmerilläkin. Pikkujäbä on oppinut tota hommaa ihan tolkuttomasti sitten viime kerran. Muksut oppii törkeen nopeesti. Mä oon kade.

Viikonloppuna oli kämpässä taas sutinaa. Mylly tärähti paikalle heti kello 12:n jälkeen kun meitsi vielä hiero unihiekan rippeitä silmistä. Antti, Terttu ja Kulju ilmaantuivat myöhemmin paikalle. Saatiin ajetuksi pieni ajokaavio, missä kaikki ajoivat kerran kaikkia vastaan. Antti ja Elmeri ottivat jaetun ykköspallin kolmella erävoitolla, Terttu nappasi kakkos pokaalin ja minä ja Kulju jaettiin kolmas sija. Rehtiä hommaa, kiitos ukoille!

Maalasin jo joskus viime kesänä Elmerille , Myllylle ja itelleni sellaset Kupla volkkarit, mutta ne jäi jostain syytä kasaamatta loppuun. Elmerin Kupla on ollu kasassa jo ihan hyvän aikaa, ja nyt kun rata on vallannut olohuoneen niin sain hyvän kipinän kasata omani ja Myllyn autot pelikuntoon. Elmerin kanssa ollaan ajettu herrasmieskisoja noilla ja jäbä vie mua ku pässiä narusta! Sen kierroaika on melkein sekunnin mua kovempi (16.347). Ei paskasti 6-vuotiaalta.

Kuplat rivissä: Mun Jallu, Elmerin Herbie ja Myllyn XZIBIT

Auroraa ei olla unohdettu ihan(vielä) kokonaan. Kolme vuotias pikkuneiti on ja ollut vahvasti autorata hommissa mukana. Hommasin neidille ihan oman BMW McLaren F1 GT-R asfaltti ohjuksen. En oo nähnyt kenenkään ensikertalaisen ajavan niin rauhallisesti kuin Aukku ajaa. Siinä ei rikota kierrosennätyksiä eikä autoa. Asiaa!

Tää eka teksti näköjaan seurailee vahvasti mun ja Elmerin vaiheita parin viime viikon ajalta. Well, mitä sit?
Jäbä sai nimittäin myös uuden karheen fillarin. Löysin eBaysta Shwinn merkkisen pikku maasturin. Jalkaratas on varustettu 20" kiekoilla, 7 vaihteella, 30mm etujoustolla ja kunnollisilla V-jarruilla. Fillarin paino oli kyllä pikku pettymys kun käsituntumalla arvioin oman vehkeeni pykälän kevyemmäksi. Mutta jäbä on intona!
Ollaan käyty pyörimässä keskuspuiston hiekkateitä ja isompia polkuja. Eilen pudoteltiin kotiin päin joku reipas alamäki. Jäbä huus suoraa ilon ja riemun huutoa ja silti tajus jarruttaa ennen risteystä. Jokunen päivä sitten löydettiin Auroran sairaalan läheltä nasta kallio mesta. Elmeri kaahas siellä hulluna, eikä kolhuiltakaan säästytty. Vähän itkua tuli turautettua, mutta meno jatkui ja iltapäivällä oltiinkin sitten Peppiksen (eli isoäidin) luona mihin Elmeri ja Aurora jäi yökylään ja meitsi painui Club Liberté:en talonmiehen virkaa toimittamaan.

Tuvassa olikin koko illan yksityisbileet. Baarin omistajan Allun broidi täytti 40 vuotta ja tupa olikin täynnä vieraita juhlistamassa tapahtumaa. Illan bändi oli juhlakalun luotsaama soul henkinen harrastelija poppoo, mutta kun Jussi itse hyppäsi lauteille tuli kaikille heti selväksi ettei sinne olla noustu anteeksi pyytelemään. Jussi otti koko yleisön ja talon henksun niin hienosti hallintaan, etten oo taas vähään aikaan moista nähny tai kuullut. Ilo oli miksata.
Tai siis ei ollut, koska illan järjestävä taho oli latonut noutopöytään aivan loistavat setit ja tuli ihan vahingossa syötyä itsensä aivan tukkoon. Tarjolla oli susheja, venäläisiä raviolin tapaisia nyyttejä, joiden nimen tietty unohdin jo, dippi suolakurkkuja ja porkkanoita, smetanaa ja hunajaa. Jälkkäri päädyssä oli pähkinäsettiä ja kuivattuja hedelmiä, joista mieleen jäi erityisesti kuivatut mangot. Ehkä paras pikkusuolanen pöytä ikinä.

Viikko vielä ja Kurkelan jätkä on ollut aviossa tasaraha 10 vuotta. Hitto että aika voi mennä nopeesti. Juhlapäivää vietetään Libertén clubitunnelmissa. Lähetin varmaan 150 tekstaria ja kutsuin osapuilleen kaikki paikalle. Ajatuksena on saada paljon frendejä saman katon alle turisemaan joutavia ja viettämään nastaa iltaa ilman mitään sen suurempia krumeluureja. Viime bileet (Moulin Rouge) lähti vähän lapasesta jo suunnittelu vaiheessa, mutta piruako siitä, nastaa oli silloinkin, varsinkin kun halkasin huuleni bassorummun rimmiin Käsityöläisten soittaessa "Anna mulle piiskaa" rallia. Täytynee ottaa tää kierros rauhallisemmin.

Ensi hatsit on nyt sitten otettu. Uusia tuulia ilmestyy kunhan ne puhaltavat jotain kerrottavaa, ja nehän puhaltaa. Hasta luego amigos!
-Paavo